keskiviikko 18. tammikuuta 2012

kartanon kohennusta

Pikkusisko kunnossa, minä verstaalla.
Jos jotain kaipasin, niin juuri tätä taukoa!
Perjantaina tömistelin töistä kotiin roskaruuat kainalossa, ruokin kauhukolmikon ja pakkasimme. Naperot lähtivät mummilaan ja minä tuulessa ja tuiskussa juna-asemalle ja Helsinkiin.
Helsingissä enimmäkseen söin.
Ja olin vain.
Lauantai-iltana tulimme kotiin ja ajattelin, että koko sunnuntain makaan yöpaidassa enkä tee yhtään mitään.
Minulla on joku päähänpinttymä yöpaitasillaan lojumisesta.

Sunnuntaiaamuna olin vielä ihan yöpaitatunnelmissa, mutta yhtäkkiä sain sisäisen kutsun tyttöjen huoneeseen.
Neljää jätesäkillistä, kahta kellarireissua ja kolmea lelukaappiin piilotettua kontillista, sekä useita tunteja myöhemmin istuin ihailemassa uudistunutta tilaa.
Tämän helpommaksi en enää pysty siivousurakkaa tytöille tekemään.
Käskin kerätä nukkekodin viereen kaikki ne lelut, joilla he aikovat leikkiä. Kaiken muun poistin kylmäverisesti näköpiiristä.

Lopun iltaa istuin uupuneena sohvalla ja ajattelin, että olisipa mukavaa raivata tuo pahuksen levoton ja sekava kirjahylly.
Maanantai-aamuna Pikkusiskolla oli kuumetta.
Maanantai-iltana kirjahylly oli ojennuksessa.
Ajattelin, että olisipa mukavaa saada vielä Isoveljenkin komero järjestykseen ja kirjahyllyt varsinkin. Isovelihän maksaa meille vuokraa: korvauksena omasta tilasta hän majoittaa taloutemme pääkirjahyllyn ja sen myötä myös vanhempien rajoittamattoman oikeuden pistäytyä huoneessa milloin vain.
Pikkusiskolla oli maanantai-iltana kuumetta vielä enemmän kuin aamulla.

Tiistai-aamuna kuume oli poissa, mutta päivä oli pyhitetty toipumiselle ja raivaamiselle.
Kahta jätesäkillistä, kahta kellarireissua ja kahta lelukaappikontillista myöhemmin taputin itseäni selkään ja romahdin sohvaan nuokkumaan.
Myös(kään) Isoveljelle en pysty siivousurakkaa enää helpommaksi tekemään.
Tavaraa on vieläkin. Ja sitä on liikaa.
Mutta sitä on liikaa vain kohtuudella.

Tänä aamuna nykäisin työvetimet päälle, maalasin silmät päähäni ja mietin, että onpas muuten levännyt olo.
Verstaalla oikein ihmettelin, että osaanko enää oikeita töitä tehdäkään.
Rehellinen rehkiminen levollisti enemmän kuin päivä yöpukusillaan. Outoa.


*
Niin olen tyytyväinen itseeni.

3 kommenttia:

  1. Jos sairaspäivät voivat mukavia olla, niin sinun alkuviikkosi kuulosti sellaiselta! Kiitos Pikkusiskolle! Siivoamisesta tulee muuten käsittämättömän kokoiset kicksit. Se on niin konkreettista työtä tässä abstraktissa maailmassa.

    VastaaPoista
  2. Tavaroiden poisraivaaminen jos mikään rentouttaa mielen. Vapauttaa turhasta taakasta ja ahdistuksesta. Sitä täälläkin raivon vallassa koetan tehdä, jotta edes johonkin mahtuisi jotain uuttakin joskus, puhumattakaan meidän uudesta lapsosesta, jonka tavarat vaativat oman tilansa.

    VastaaPoista
  3. Iina ja Mirka: mukava on fiilis edelleen, kun katselen kätteni jälkiä. Paitsi sitä kohtaa, johon kissa jo ehti oksentaa. höh ja pöh.

    VastaaPoista