lohikärmes

olin ihan unohtanut että nyt vietetään lohikärmesten vuotta.
Pahoitellen minun on tunnustettava että olen ollut lohikärmes vain yhdellä osa-alueella - ja valitettavasti se ei ole hepenet. Lähinnä olen keskittynyt puhkumaan, puhisemaan ja syöksemään tulta. Tasapuolisesti ja kaikkiin ilmansuuntiin.
*ruosk* (kammottavaa itseruoskintaa!)
Syksyllä oli hyvä - mihin olen kadottanut sen nosteen? En ymmärrä.
*ruosk*

Miten aina unohdankin, että niin moni asia tässä maailmassa ja elämässä on kiinni päätöksestä? Suosiollinen fengshui ei puhalla huoneeseeni eikä paras biorytmi tikitä kellossani ellen itse niille avaa ovea.

Päätin hetimmiten muuttua kivaksi lohikäärmeeksi, ja tarmokkaasti sittenkin.
Arvelen että tie lohikäärmestelyyn käy itsensä hemmottelun kautta. Tavoitteena tässä alkuvaiheessa on joka päivä tehdä jotain itselle hyvää mieltä ja hyvinvointia tuottavaa - olla tietoinen siitä, että elämä on mukava juttu.
Sain joskus viime syksynä herraHakkaraiselta aivan ihanaa käsienkuorinta-ainetta ja käsirasvaa. Eilisen hemmotteluhetki oli siis käsien kuorinta ja rasvaus.
Tänään aion käydä uimassa ja ennen iltatyöhön menoa kirjastossa.
Josko tästä sitten pikkuhiljaa saisin aikaan pelkkiä lemmekkäitä leimahduksia...

Jollain tavalla kyllä maailmankaikkeuskin tuntuu tukevan pyrkimyksiäni ja ponnistuksiani: Pikkusisko potee taas.
Olen ehtinyt ottaa aamupäivätorkut (noin seitsemän minuuttia) ja lukea Myrskyluoto-sarjan loppuun asti ja olen juonut kaksi kertaa päiväkahvia.
Olo on lokoisa.