sisustusangst ja poliittinen mielipide

Reilu vuorokausi säästäväisyysviikkoa takana. Niin olen ollut reipas.
Työpäivän päälle tuli eilen tapaaminen. En väliaikana yhtään mennyt kahvilaan, vaan meninkin kirjastoon lukemaan sisustuslehteä ja sitten sain angstin.
Kannessa luki että seitkytluvun keittiö tälle vuosituhannelle, ja se heti kuulosti hyvältä. Sellaiselta lähiökeittöltä meidän kartanolta.
Ja höpöhöpö.
Talo oli joskus seitkytluvulla rakennettu järjettömän suuri omakotitalo, jossa oli jo entuudestaan järjettömän suuri ja hieno keittiö, josta sitten tuli vielä suurempi ja hienompi.
Sitten oli juttu keittiöistä yleensä: pienissä ja ahtaissa keittiöissä kokataan paljon ja isoissa ja hienoissa ei. Haastateltu oli kolmea perhettä, mutta kuvitus oli keittiökatalogien mainoskuvia, eikä niitä tosikeittiöitä. Ihan tyhmää, siinä jutussa muka jossain neliön kokoisessa keittiössä emäntä pieni hirvenpuolikasta. Olisin halunnut nähdä kuvan.
Ja vielä oli juttu kirjahyllyistä. Menin ensin sen ohi kun en huomannut. Palasin takaisin, ja ymmärsin, miksi en huomannut.
Kun niihin hyllyihin mahtui ehkä kolmekymmentä kirjaa ja joku vaasi. Eihän se mikään kirjahylly ole. Ja sitä paitsi, kolmekymmentä kirjaa pystyy ihan helposti piilottamaan yöpöydän alatasolle, näppärästi käden ulottuville.
Minä kyllä tiedän.

Ruokapläänin toteutuma:
tulin kotiin, tähteet olivat kadonneet.
Säästäväisyyspläänin toteutuma:
kukkarossa edelleen 30e.
Maitotilanne: aamulla vielä 5 litraa jäljellä.
Haaste: rucola näyttää nahistuneelta. Säilyykö se sunnuntaihin asti?

*
Olen näköjään jumiutunut kiertämään kehää keittiön ja kirjahyllyn välillä. (miten totta se onkaan!)
Vastapainoksi täytyy varmaan puhua politiikkaa.
En ole vieläkään ihan varmasti päättänyt. Aika varmasti kyllä.
Vähän puntaroin kahden vaihtoehdon välillä, koska minulla ei oikeastaan ole koko asiasta mitään mielipidettä. Ajattelin aamulla, että olen niin kekkosaikakauden lapsi, eikä kukaan näistä sliipatuista mediatreenatuista vastaa minun mielikuvaan kekkosesta (tai oikeastaan koivistosta, se on minun mielestäni ainoa oikea, mutta kuitenkin)
Yritin katsoa vaalitenttiä, mutta en oikein syttynyt ja hraH naksutteli koko ajan eri kanaville. (kätevää kun voi syyttää jotakuta toista omasta poliittisesta tietämättömyydestään!)
Siinä illan pimetessä ajattelin, että kyllä hyvänen aika pitää ihmisellä joku mielipide olla ja sitten laskin, montako ihmistä siinä studiossa kökötti. Kymmenen. Sitten ajattelin, että tilastollisesti ainakin yhden pitäisi olla vasenkätinen - siis silleen oikeasti, eikä slangisti: sellainen joka käyttelee kynää vasemmalla kädellään. Ja päätin, että sitä minä äänestän. (paitsi jos se sattuisi olemaan jompi kumpi vanhemmista puavoista, niitä en äänestä)
Silloin hetkellisesti innostuin vaalitentistä.
Mutta ei niistä tainnut kukaan kuitenkaan olla vasuri.
Että mikäs nyt sitten neuvoksi?
*

Ajattelin eilen sellaistakin, että pitäisi ihmisen ruveta pikkuhiljaa tienaamaan sillä, että kirjoittaa (loistavaa, loisteliasta ja säkenöivää) blogia melkein joka päivä.
Kun en ole tyylikäs, vaalea enkä sees, enkä sitäpaitsi osaa seistä sillä tavalla merkillisesti venkurassa, niin en varmaan voisi esitellä vaatteita, mutta olisipa kiva olla härpäketestaaja.
Joku pienkodinkonefirma voisi lähetellä minulle kaikenlaisia kivoja pienkodinkoneita, joita voisin testailla. Voisin silputa ja suikaloida ja suhautella keittiössäni ja arpoa sitten seuraavan koneenkäyttäjän.
Tai voisin minä testata vaikka niitä lääpsynäytöllisiä kännyköitä, että montako leivontasessiota menee, ennen kuin lääpsynäyttö menee jumiin.

Ihan oikeasti, minun pitää lopettaa sisustus- ja tyyliblogien lukeminen. Niistä saa vain näppylöitä.