kohti olympialaisia

havahduin hetkellisesti työn aiheuttamasta koomasta, kun pidin jogurtin (ja blogin) verran taukoa. Osuvaa tekstiä!
Paitsi että ensin kehun itseäni ihan kamalasti, koska olen ollut valtavan reipas työmaalla viime päivinä. Olen mm. tehnyt yhdessä aamupäivässä varastoinventaarin, johon normaalisti herrakerholta kuluu kokonainen viikonloppu ja koppa kaljaa, olen kuunnellut yli kaksi tuntia ystävääni hanskamiestä ja tänään rykäisin tuossa tuokiossa kasaan hankesuunnitelman.
Melkein taas olen vuoden työt tehnyt yhdessä viikossa.

Mietin nyt kuitenkin noita Pinkin probleemia, niinkuin vaikka sitä että "kauhistelen, jos jonkun muun lapsi ei tottele" - sehän nyt on ihan helppo juttu. Ne tottelemattomat lapset ovat (ainakin meillä) HraH:n lapsia. Ei minun. Mutta jos ne ovat kilttejä, niin sitten ne ovat minun.
Jonkun Toisen Ongelmakenttä toimii aina.
Ja minä onneksi voin myös vedota siihen, ettei ole ammatillista pätevyyttä hoitaa kasvatustilanteita. Olen pelkkä amatöörikasvattaja.
Mikä tietysti johtaa siihen, että voin osallistua olympialaisiin, lajinani kasvatus.
Se puolestaan johtaa lieviin paineisiin, sillä sen tason kisoihinhan ei kannata lähteä häviämään jollekin uuden mantereen superäidille, vaan pitää pyrkiä mahdollisimman puhtaaseen omaan suoritukseen ja mielellään douppaamattomassa olotilassa.

Lajina kasvatus on selvästi seitsenottelu
1. kauppa (karkki- ja leluhyllyjen ohitus, videopisteen ohitus) (itkupotkuraivarit - äidin tai lapsen - johtavat hylkäämiseen välittömästi)
2. ruokailu; ravintola (tilaaminen, odottaminen, pöytätavat) (pöydän alle valuminen - äidin tai lapsen - johtaa hylkäämiseen välittömästi)
3. ruokailu; kotiolot (ruuan tarjoilu ja syönti) (yökensyö johtaa hylkäämiseen välittömästi)
4. ruokailu; omatoiminen (miinuspisteitä jos lapsi syö karkkia tai pullaa, eikä sitä terveellistä välipalaa joka on katettu pöytään; välitön hylkääminen jos äiti itse syö sen pullan tai karkit)
5. ilta- ja aamutoimet (miinuspisteitä hampaidenpesun unohtamisesta ja kadonneista pyyhkeistä; hylkääminen jos kuriksista tulee itkupotkuraivarit.)
6. hiekkalaatikko (miinuspisteitä jos kähveltää kaverin ämpärin, hylkääminen jos etuilee liukumäessä)
7. äitikerho (miinuspisteitä jos likatahroja vaatteissa, hylkääminen jos ujo lapsi lymyilee naulakossa tai jos vaippaan tulee selkäkakka eikä ole muuta kuin ruttanat ja kulahtaneet sukkikset vaippakassissa)

Taidan lähteä voitelemaan superlaumaani kohti Lontoota.

4 kommenttia:

  1. Ei hyvänen aika. Selvästi tuosta seitsenottelusta huokuu, että olet valppaana katsellut TOISTEN lasten edesottamuksia kaikki nämä vuodet.

    Ajattele mun siskoa, joka on alakoulun ope ja vielä varhaiskasvattaja. Ajattele, kun hänen lapsensa valuvat ravintolassa lattialle tai vinkuvat jotain Supermän-lehteä marketissa. Aijai, se on noloa, se! :D

    VastaaPoista
  2. Hauska laji tosiaan! :)
    Erityisesti kosketti tuo ruokapöydän alle valuminen. Mikä siinä on, et ne sinne valuu? Ne muiden lapset.
    Olen muuten joskus hetkellisesti ollut ylpeä siitä, et noi ei ole koskaan maannut karkkihyllyn edessä kirkumassa. Mut kun ne tekee kaikkea muuta, niin en ylpisty :)

    pinkki

    VastaaPoista
  3. Mä en pärjää tässäkään lajissa. Mut se johtuu vaan siitä, että mä oon aina ollut tosi huono liikunnassa, kaikissa lajeissa... (Olympialaiset)

    Meidän neiti makasi tänään kahvion lattialla pitkin pituuttaan kun hän odotti,että myyjä pakkaa ostoksemme ja äiti saa ne maksettua. Kun kaikki oĺi niin väsyttävää. En jaksanut rähjätä kun velipoika puolestaan hääri ympäriinsä kuin kaistapää jatkuvasti kovaan ääneen jotain selittäen ja koitti koskea kaikkeen mahdolliseen. (oli yrittänyt jo aiemmin hammaslääkärissä, olin hieman uuvuksissa tästä). Ja kerjäsi keksejä. Olin siis kiitollinen siitä, että toinen edes oli paikallaan.

    Hyvänä äitinä olisin tietysti kasvattanut (ts edes yrittänyt kasvattaa) molempia enkä vain sitä hankalampaa...

    Meidän pöydänallevalumista vastaan taistelukin tuotti viimeksi yllätysmomentin, poika kiipesi loosseja erottavan väliseinän päälle. Sain viime hetkellä paidanhelmasta kiinni ennen kuin hän sukelsi. Pysyi siis omalla puolella (onnittelin itseäni hyvästä reaktiokyvstä :D ).

    Olympiatason urheilijat varmasti voivat hakea apurahaa harjoitteluun. Joko sulla on hakemus vetämässä?

    VastaaPoista
  4. Laura: kyllä vähintään pitää korkean paikan leirille lähteä...! (mieluusti ilman lapsia, hmm)

    Pinkki: ei mun mutta muiden, tietenkin! Karkkihylly on muuten meilläkin ihan ohitettavissa, mutta jos jossain näkyy liikkuvaa kuvaa, jämähtää kone siihen paikkaan.

    Mirka: ei kai ammattikasvattajien lapset millään VOI käyttäytyä huonosti? Nehän on ammattilaisia?

    VastaaPoista