ei mennyt ensimmäinen tarjous läpi.
HraH:n mielestä korotetaan, minä olen epäileväinen: sillä summalla saisi monta metriä lattiaa tai seinää siihen läävään. En kestä ajatusta remppalouhoksesta, jota emme saisikaan päivitettyä ajan tasalle. Että saisin pastakeittiöstä vain puolet ja märkätiloista en mitään.
HraH veti esiin asiantuntijakortin: "kyllä tässä maailmantalouden tilanteessa...näin yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta..." Päässäni alkoi humista hissimusiikki, minkäpä sitä humanisti näille kovien alojen tieteilijöille mahtaisi.
Täysin epäasiantuntijamaisesti kumpikaan meistä ei huomioi sitä tosiasiaa, ettemme tiedä remppaamisesta huuta häivää, että olemme täysin remppaheikkien ja heidän oikkujensa armoilla ja ettei se edellinenkään kerta niin kovin sujuva ollut. Tai sitä edellinen.
En oikein vieläkään tiedä, kuinka asiaan suhtautuisin. En tiedä edes, haluanko sen remppalouhoksen vai en.
Mutta sen tiedän jo nyt, että pelkkä ajatuskin märkätilojen ja asumistilojen suunnittelusta ja kaikenlaisen oudon roippeen valitsemisesta nostaa kylmän hien ohimoilleni. Siksi en ajattele asiaa. (todella kätevä lähestymistapa)
Kylmää hikeä aiheuttaa myös se, että mahdollisesti jo hyvin pian saatan joutua asioimaan remppaheikkien kanssa useiden viikkojen ajan. En ajattele myöskään sitä asiaa.
Tällä menolla päädymme puolinaisesti remontoituun läävään: kymppikertaakymppi valkoista alelaarikaakelia puoleen väliin kylppärin seinää ja parin oven verran pastakeittiötä. Hiphei! En ajattele sitäkään.
Valtaosa energiastani tällä hetkellä kuluu ei-ajattelemiseen.
*
Isoveljellä oli harrastusvapaa, pääsimme pitkästä aikaa kaikki yhdessä isolle hallille uimaan. (paitsi hraH, joka meni puntille).
Oli vähän takkuinen kerta. Pariviikkoisen tauon jäljiltä vesi oli aivan hirvittävän märkää ja kylmää. Ja kroppa ihan jumissa, päässä vain humisi.
Isoveli hyppi uimalasinsa rikki. Isosiskon mahaan alkoi sattua. Pikkusisko laski vesimäessä päähänsä kuhmun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti