äitienpäivä

äitienpäivässä on jotain samaa kuin laatuajassa, parisuhdeajassa tai yltiöpositiivisuudessa.
Että hampaat irvessä väännetään täydellistä päivää.

Kahvit sänkyyn ja ykkösissä ravintolaan syömään.
Ei pidä käsittää väärin: ravintolassa on ihanaa syödä.
Mutta.

Vastustan täydellisyyttä.
Ja traditioita.
Ja aivan erityisesti vastustan täydellisiä traditioita.

Vielä enemmän: arvostan omaa äitiyttäni ja ennen kaikkea arvostan omaa äitiäni paljonpaljon enemmän kuin yhden ravintolan seisovan pöydän verran.
Sellaista määrää seisovia pöytiä ei olekaan, että niistä riittäisi minun äidilleni.
Eikä niin hyvää ruokaa ole keksittykään, että se yhden ravintolapäivällisen aikana riittäisi kertomaan yhtään mitään kenenkään merkityksellisyydestä.
Ainakaan äidin.
(tai isän, jos niikseen tulee!)

*

Minusta koko päivä on vähän älytön leikki. Sellainen, josta en oikein tiedä, haluanko leikkiä mukana vaiko en, mutta leikin kuitenkin kun kerran kaikki muutkin.

On ihanaa kun kauhukolmikko kiemurtelee vähän ujoina omatekoisten korttiensa kanssa: Isosisko selittää  perinpohjaisesti kaikki tarvittavat työvaiheet, Pikkusiskolta on kadonnut käärepaperi ja tilalle on tempaistu joku vaate pyykkikorista, Isoveli ei oikein tiedä, mihin kätensä ja jalkansa asettelisi. Ne ovat iloisia ja ylpeitä askarteluistaan ja pullollaan hyvää tuulta ja yleistä hyminää.
Syömme aamupalaksi lasten tekemää mutakakkua.

Lopun päivää vetelen pohjamaaleja seiniin louhoksella.
Illalla olen väsynyt ja vähän kiukkuinenkin, kaukana täydellisestä ja lopen kyllästynyt etsimään kadonneita avaimia, uskonnonkirjoja, kännyköitä ja sukkia. Lopen kyllästynyt keksimään matikanharjoituksia ja selittämään niitä.
Lopen kyllästynyt murehtimaan remppalouhoksen asioita.
Olen lopen kyllästynyt vaihtamaan vaatteita (kotivaatteet - ulosmenovaatteet - remppavaatteet - ulosmenovaatteet - kotivaatteet....).

Ja mitä oikeastaan haluan sanoa?

Kiitos äiti. 

Ihan joka päivä ja ihan jokaisesta päivästä!

Ja kiitos kauhukolmikko - ihan joka päivä ja ihan jokaisesta päivästä. Tämä jos mikä, on elämäni suurin seikkailu.