torstai 24. toukokuuta 2012

se ero?

Minä olen kovasti järjestelmällinen: pakatessa tavarat vaeltavat ylhäältä alas ja kaapeista tasoille. Kaappi tyhjäksi ja *huis!* kostealla liinalla perään. Hoituu se siivouskin.

HraH on kovasti mies. Tavarat menevät vanhoille tutuille paikoilleen. Tiskikoneesta lusikat lusikkalaatikkoon, lautaset lautashyllylle, kattilat kattilakaappiin. Ruokakaapista tasolle ajautuneet jauhopussit vaeltavat kiltisti takaisin omalle paikalleen.
Yksikään tyhjäksi luulemani kaappi ei ole tyhjä. (paitsi kylppärissä, en kertonut että olen tyhjentänyt sen!)

Väliaikaisvarastoinnissakin olen kovasti järjestelmällinen: se mitä ensin tarvitaan ladataan varastoon viimeiseksi. Niin että sen saa heti esille.
Tai sitten siihen laitetaan pölyisiä keräilysarjakuvalaatikoita.

Minä olen kovasti looginen. Veitset ja lääkkeet samaan laatikkoon - tietysti, vaarallisia ja tärkeitä asioita molemmat! Tarvitaan hetikohta kun saadaan keittiö pystyyn ja päästään asettumaan. Laatikon kylkeen tekstaan lapun että keittiö, veitsiä ja muuta tärkeää.
HraH on kovasti looginen. Romps! Tavarat tästä hyllystä tähän jätesäkkiin. Jätesäkki pinotaan tusinan kaltaisensa kanssa väliaikaistilaan.

HraH on sitkeä. Hylly tyhjäksi, säkki kerrallaan. Alusta loppuun.
Minä olen sitkeä myös. Tyhjennän vähän sieltä ja hiukan täältä. Loogisjärjestelmällisesti, sinnikkäästi: tuohon mahtuu vielä jotain puolitärkeää ja puolipyöreää, hmm. Jälijiltäni mikään ei ole kerralla tyhjää. Teen kierroksen toisensa perään, vaihdan maisemaa, vaihdan laatikkoa, loput lakaisen roskikseen.

HraH:lla on työaika. Nyt tehdään.
Minulla on impulssi. Kuka nyt puuroa viitsisi keittää kun voi ruuvata irti seinäkaapin?

**
Niin olin hyvä ihminen eilen.
Olin hätinä päässyt pakkausurakkani alkuun kun Pikkusiskon kaverin isä soitti. Voisiko heidän lapsensa tulla meille hoitoon, koko illaksi? Ei tarvitse ruokkia, mutta jos pystytte vaikka ikkunasta pitämään herkeämättä silmällä. Kirskuttelin hampaitani, mutta lupasin. Piti hakea lapsi meille - ei voi tulla itse. Kirskuttelin lisää.

Ruokin pakastimen jämillä.
En pitänyt yhtään silmällä.
Tytöt vaelsivat holtittomasti sisään ja ulos ja leikkivät sillä yhdellä ainoalla miniponilla, jota en ollut tyttöjen huoneesta huomannut vielä pakata.

Illalla hakivat lapsen. Rouva kertoi että "me isin kanssa mennään kesällä matkalle". Käsitin koko jutun jotenkin ihan väärin.
Ne lähtevätkin kahdestaan. (millainen ihminen sanoo puolisoaan isiksi?)

Menin hihitellen jatkamaan pakkaamistani.

2 kommenttia:

  1. Mä en tiedä mikä eniten naurattaa. Toi isin kanssa matkaaminen vai teidän pakkaaminen.
    Mä olen pakkaajana huono ja epäjärjestelämällinen. Purkamisessa olen samanlainen. Hain kamoja laatikoista, vähn tuolta, vähän täältä. Mies taas ottaa yhden laatikon ja tyhjentää, sitten vasta seuraava. Ilman miestä, mulla olis varmaan vieläkin kotona muuttolaatikoita :)

    Millos sä matkailet isin kanssa?

    pinkki

    VastaaPoista
  2. meidän piti matkailla "isin" (HraH ei ole isi! kääks; se on isä! ei se edes näytä isiltä.) kanssa ensi viikonloppuna.
    En ole ihan varma teinkö fiksusti, kun vaihdoin kaupunkiloman remppalouhokseen.

    VastaaPoista