vanha koti tyhjennetty ja avaimista luovuttu. Melkein itkin kun pyyhin pastakeittiön liesitason puhtaaksi viimeisen kerran.
Lapset ja kissat hajautettu väliaikaismajoituksiin: me kissojen kanssa typötyhjään huoneistoon, joka saattaa lähteä alta milloin vain, lapset sekalaisin kokoonpanoin ja vaihtuvin aikatauluin sukulaisiin ja isovanhemmille.
Voisi jyrsiä ja ottaa päähän - kisuista on tullut lainsuojattomia.
Ensimmäisenä kodittomana iltana istuimme hraH:n kanssa iltaa väliaikaistilan tyhjässä huoneessa patjoilla, raavimme yhteen paperimukeja ja maistelimme porejuomaa ja päätimme että olemme hohdokkaita dinkkejä ja kissat kurjia skunkkeja. Aloin haaveilla aamiaisista keskustan hohdokkaissa kahviloissa.
Toisen hohdokkaan dinkki-iltamme vietimme sopivasti poreilevissa juhlissa.
Juhliin lähdimme muuttohikisinä ja melkein muuttovermeissä. En löytänyt silmävärejä, saati juhlavaatteita ja tunnelmankin suhteen oli ensin vähän niin ja näin.
Myöhään illalla olimme samaa mieltä: parempaa tapaa avata kodittomuusajanjakso olisi tuskin saattanut keksiä.
Pitkästäpitkästä aikaa nauroin niin että vatsalihaksiin sattuu vieläkin.
Remppaheikit olivat arvioineet hraH:lle että kaksi viikkoa.
Minä pistin täysin tapojeni vastaisesti sisään kolmen viikon kestoloton: jommassakummassa täytyy ihan pakosti onnestaa.
Jokohan kohta pystyn ajattelemaan muutakin kuin remppaa ja muuttoa?
Ainakin yritän ei-ajatella sitä romumäärää joka jonain päivänä täytyy setvitellä Lintukodon toistaiseksi syntymättömiin kaappeihin. (sivujuonne: harva raha on niin hyvin käytetty kuin se summa, jonka maksoimme uuden pastakeittiön ja liukuovisysteemien sisäänkannosta. Kaksi ammattimiestä, kuusi kerrosta, melkein kolme tuntia.)
Kaksi huonetta on täynnä uutta. Kaksi vanhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti