tiistai 19. kesäkuuta 2012

juhannussuunnitelma

Aloin miettiä, mistä asioista oikein bloggasin ennen remppalouhosta?
Mitä oli ennen flooraa? Onko joskus ollut olemassa aika, jolloin en ole harmitellut vääränväristä saumauslaastia? (grrr!)

Olen elätellyt - suunnilleen tähän päivään asti - utopistisen vahvoja toiveita siitä, että olisimme juhannuskorvit grillanneet jo omassa uudessa hienossa uunissamme.
Tai itse asiassa ihan ensin elättelin utopistisia toiveita siitä, että juhannuksena olisimme jo asuneet uudessa hienossa kodissamme pari viikkoa ja aivan kyllästyneet siihen ja että olisimme viettäneet juhannusta perinteiseen tapaamme ensin itseksemme ja sitten kavereiden kanssa mökkimaisemissa.

Elämän reaaliteetit nyt näin kuitenkin rynnistävät ihmistä vastaan ja varmaa on, ettei remppalouhos ole vielä täysin asuttava juhannuksena. Lattiaheebo ainakin tulee vasta juhannuksen jälkeen. Ja ilmeisesti sähköheebo myös. (tänään paikalla on putkityyppi, huomenissa kaapistoasentajat).

Sinnikkäästi pidän toiveiden lippua huikean korkealla ja olen omatoimisesti päättänyt että juhannuksen jälkeisenä torstaina asetun oman keittiöni välittömään läheisyyteen.
Viimeistään kuitenkin perjantaina.
Silloin syön iltapalaksi juuri sitä mitä itse haluan juuri siihen aikaan kuin itse haluan ja juuri niin röntsissä ja vähissä vaatteissa kuin itse haluan ja rankan päivän päätteeksi kellistyn uudelle hienolle sängyllemme ja vaivun levolliseen suloiseen uneen, jota eivät pätki repivät stressiheräämiset ja toimettomuuttaan mouruavat kissat.
Varaan itselleni oikeuden itkeä katkerasti, jos näin ei käykään. (ei se tietenkään onnistu. se nyt on ihan selvä. silloin ei vielä ole kulunut riittävän monta paria viikkoa)

Kykyni olla sosiaalinen ja positiivinen ja syödä muiden päättämiä ruokia on saavuttanut kertakaikkisen lakipisteensä.
Ei edes niin kovin ponnekkaan keskustelun tuloksena hraH varasi meille juhannusjuhlat hotellista.
Kissoista huolehtii Joku Muu (ei kuitenkaan äiti!).
Me lönötämme pitkästä aikaa oman väen kesken.
Aion kuvitella että olen jossain missä on myös Horge ja kannullinen sangriaa. Tai mitä tahansa muuta kepeän kesäistä.

Jos nyt kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia rakas ja saavuttamaton keittiöni sattuisi olemaan toimintakykyinen suomalaisen suven suurena juhlana, aion keittää siellä uusia perunoita ja syöttää lapsille makkaraa ja mennä vasta sen jälkeen haaveilemaan Horgesta. (lattiaheebo tulee joka tapauksessa vasta juhannuksen jälkeen, eikä sitä ennen kannata muuttaa vaikka muuten voisikin.)

**
ja joka tapauksessa aion nyt heti kohta mennä osteskelemaan kaikkia niitä kivoja juttuja, joiden osteskelua olen lykännyt jo pari viikkoa.
Tää rupee nyt sisustamaan.

4 kommenttia:

  1. Ihan hanurista.
    Tuo suunnitelma a ja sen jälkeen b, ja pettymys jonka jälkeen vttsa c.
    Paskaa.

    Sähkö ja putki ovat kalleimmat ja hankalimmat,noin kuin oman kokemukseni mukaan.
    Välillä niin metsästettäviä- että järki meinaa lähteä.
    Ainakana heidän päivään istutetut aikataullut ei pidä paikkaansa,ei ainakaan sähkön. Tuo kuin kokemuksesta sanottuna.

    Auts, tuumaan ma.

    Niin toivon,että saan nähdäkseni kuvia taas. Ennen muuttoa, ja jos sallit, niin muuton jälkeen- pastakeittiö olisis super nähdä ja sitten ne kh tilat.

    Muut saattavat oll ajo niin henk.koht,etten tohdi pyytää.
    Onko epähienoa kysyä, millainen on uusi sänky?
    Olisi nimittäin ostoslistalla, ja kaikki ideat tervetulleita.

    Ja hei, yksi tulee Suomeen 22.pvä, ja en ole kesäkunnossa, missään kunnossa. En mieleltäni,enkä muutenkaan..

    Iloa ja valoa. Peukku ylhäällä sille,että pariviikkoiset alkavat olla jo historiaa teidän remontin kanssa.

    Voi hyvin.

    Mitä sanot,olisiko syksyllä aika hauskaa järjestää blogimiitti? Miulla kun olisi tila valmiina siihen. Kannatusta?

    vintti

    VastaaPoista
  2. vintti <3!
    minulla on kaikista remppaheikeistä sellainen mielikuva, että eivät tee mitä lupaavat, eivät pidä kiinni aikatauluistaan eivätkä varsinkaan tee missään järkevässä järjestyksessä. Niin on luottamuspula koko ammattikuntaan, kehen tahansa jolla on työkaluvyö. (*huokaus*)

    Kuvia, heti kun on jotain näyttää. (ja sängystä toisaalla...)

    Voisin tulla huokailemaan ja tuijottamaan käsi poskella sitä yhtä (ooooh!), olisi jotain vaihtelua elämässä, saisi tulla vaikka meidän pastakeittiöön antamaan vähän opastusta... ;)

    Ja blogimiittiinkin lähtisin ilman muuta mukaan!

    VastaaPoista
  3. Mun on pakko tilittää täällä remppafoorumilla, että kun viime yönä palattin Epsanjan aurinkolomalta, niin eikös mun VAAKARAITAkaakeli oltu pantu seinään PYSTYSUORAAN! Miehen mielestä mä tietenkin liioittelin reaktioni, kun paruin asiaa puoli yötä. Nyt mä harjoittelen ihmisenä kasvamista ja mietin, miten saavuttamatta jäänyt japanilainen vaakaraitaharmonia muutetaan mielessä pystyraita-on-pop-fiiliksiksi. Yritän luoda silmieni eteen kuvaa vettä valuvasta kallioseinästä jne. Voi perkeleen perkele!

    Ja meilä on kyllä oikeesti hyvä remppamies, mutta mä en tajunnut miten NOPEA hän on ja ehtinyt ohjeistaa kaakeleiden suuntia ennen kuin ne oli jo seinällä.

    VastaaPoista
  4. mirka: no voi räkä! siis ihan oikeasti, voi räkä!
    Remppaheeboja - edes niitä hyviä - ei näköjään saa jättää hetkeksikään valvomattomaan tilaan. Joko ne eivät tee, tai sitten ne tekevät mitä tykkäävät.

    No, ehkä sä olet aivan muodin aallonharjalla nyt tässä asiassa? Me muut sitten peesataan nöyrinä jäljittelijöinä.

    VastaaPoista