liikunnan kiro ja muuta

Kun lauantaiaamuna räpistelin ja hytistelin kylmän suihkun alla vain päästäkseni kylmään ja märkään altaaseen, mietin taas kerran, onko tässä koko touhussa yhtään mitään mieltä.
Pikkuallas oli täynnä kilpauimareita. Iso allas on pelottava.
Röljäytin itseni isoon altaaseen hitaiden radalle ja lähdin vaivalloisesti räpiköimään ensimmäistä altaanmittaa.
Punttisali näkyi olevan täynnä ikäihmisiä (sääli hraH:ta!).

Mietin liikkumista ja liikuntaa.
Sitä miten pahuksen vaivalloista se on.
Olen hädintuskin millään mittarilla uimataitoinen, ja silti vesi on ainoa elementti, jossa tunnen oloni edes suurinpiirtein sulavaksi ja linjakkaaksi.
Punttisali tyhjeni  kuin pajatso, kerralla, suoraan uima-altaaseen. Hitaiden rata täyttyi tarmokkaista papparaisista ja juoruilevista mummosista, ja minun uintini oli sitä myöden selvä. Menin jälkikasvun kanssa lillimään lämpimiin vesiin.

Loppupäivän (ja sunnuntainkin) vietin ansaitusti kirjapinoni kanssa. (Lars Monsen: Vaellus halki Alaskan; Mäkelä Petri: 80 astetta pohjoista leveyttä;  Uhmakirja; Mähkä Merja: Ihanasti hukassa. Sen lisäksi muutamia lukuja kirjasta Hokkinen Lauri: Pyöräretki halki Saksan; en lue tätä loppuun, muutamia lukuja Townsendin Cappucinovuodet, muutamia sivuja Wickham: Tennisparty)

Sunnuntaiaamupäivällä lähdin kävelylenkille.
Ja mietin taas liikuntaa. Sitä että minulla on kaksi vasenta jalkaa, jotka ovat riidoissa keskenään, kroonisesti jumissa oleva niska ja epälihaksikas vartalo.
Kaiken tarpeellisen kertonee se, että hraH sanoi nähneensä unta, jossa liikuin kauniisti.
Ajattelin, että en oikeastaan halua olla sanottavasti kevyempi (no ehkä kilon-parin verran), enkä edes ihan hirveästi lihaksikkaampi (jos kohta tuo 3x9kk:n turmelema vyötärönseutuni voisi olla vähän vähemmän turmeltunut). Haluan vain pysyä suunnilleen terveenä.
Siinä kunnossa että pää kääntyy, kädet nousevat ja pumppu pelaa mielellään vielä siinäkin vaiheessa kun tulee ajankohtaiseksi joko istuksia etelän lämmössä eläkepäivistä nauttimassa tai liekuttaa seuraavaa sukupolvea sylissä.

*
Etelän lämmöstä tuli mieleeni, että aika huonolta alkaa näyttää tuo meidän kahdenkeskinen kaupunkilomamme.
Kävimme hraH:n kanssa oikein matkatoimistossa kaupunkeja selvittelemässä.
Emme vain kyenneet varmaan matkaa sen pahemmin Lissaboniin (HraH:n nro1) tai Madridiin (minun nro1) tai mihinkään muuallekaan (esim. Roomaan, hätävara nro1).

Sen sijaan hraH alkoi kysellä virkailijalta, että missäs lomakohteissa olisi kesällä tilaa meidän laumallemme ja mitä maksaa.
Sitten se otti tiiliskivenpaksuisen lomaesitteen mukaan kotiin ja keskeytteli tämän tästä leppoisan kirjaanuppoutumiseni esittelemällä milloin mitäkin hotellia, rantaa tahi nähtävyyttä. Minut se pakotti nettiin tutkimaan ja tekemään laskelmia ja sunnuntaina se kutsui koolle prhkokuksen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että etelä kutsuu kesällä.

Lapset, jotka tähän asti ovat olleet äärettömän pottuuntuneita meidän kahdenkeskisestä lomastamme, muuttivat noin sekunnin sadasosassa äärettömän potutuskohteensa siihen, että emme mistään hinnasta suostu matkustamaan siihen tiettyyn (ainoaan oikeaan) matkakohteeseen ja hotelliin, emmekä edes koko kesäksi. Kyllä niin on epää.

Ja vaikka heitä vannotettiin pysymään asiasta toistaiseksi hiljaa, niin julkistan sen nyt kuitenkin.
Pikkusisko on seula, mitä tämmöisiin asioihin tulee.

Nyt pitäisi vielä
a. varata matka
b. maksaa se.

*
mietin myös, että olisiko kivaa, jos olisi paljasjalkajuoksutossut ja kickbike. Että olisinko jotenkin liikkuvaisempi semmoisilla apuvälineillä.
Mietin työmatkapyöräilyä jahka lumet sulavat ja kotiinkävelyäkin mietin.

Ja ihan hirveästi mietin koko sunnuntai-illan sitä, että hyvästi kaupunkiloma, pikkuputiikit ja katukahvilat, hyvästi taideteokset ja muutama muu itselleni suunnittelema synttärilahja.
Tervetuloa vaan säästökuuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti