...en kehdannut narista lääkärille käpälästä enää. Voisi se olla parempikin.
Mutta toisaalta: se on ollut paljon pahempikin.
Aamulla tuntui siltä, kuin olisin noussut puoliltaöin ja lähtenyt matkalle johonkin tuntemattomaan kohteeseen.
Tuntui myös oudon absurdisti siltä, että kulunut kaksiviikkoinen oli sekä liian lyhyt että liian pitkä.
Sekä siltä että olin vääjäämättä väärässä bussissa.
Nousin kaksikymmentä minuuttia myöhemmin kuin tavallisina työaamuina.
Menin ihan samalla bussilla kuin yleensä.
Ja olin lomalla päätähuimaavat kolme päivää pidempään kuin alunperin piti.
Työsähköpostissa maltillinen määrä luettavaa, pöydällä ihan valtava kasa tehtävää ja UPM on sotkenut kaikki hyvin järjestelemäni paperit.
*
En saanut vielä hankittua punttisalikorttia - ja joka tapauksessa liiallinen riuhtominen on toistaiseksi kielletty.
Hyötykuntoilin eilen kävelemällä lääkärille ja takasin.
Hyydyin loppumatkasta totaalisesti. Eikä tepsuteltavaa voinut olla kuin viitisen kilometriä suuntaansa: mennen tullen rahjustin hiukan reilun tunnin.
Kotimatkan verran voisin kävelläkin muutaman kerran viikossa, jos en muuta liikuntaa keksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti