torstai 28. helmikuuta 2013

hissiremppakriisi

Kun huhuilee jääkaappiin, vastaa kaiku takaisin.
Jääkaappi on tyhjä.
Pakastin on tyhjä.
Kuivatavarakaappi on tyhjä.

...tai no, tyhjä ja tyhjä. Mutta varsin vähissä on kaikki. Kaikkea on jäljellä vain vähän-pikkasen, pussinpohjia.
Laskin kahvimitallisia ja jauhodesilitroja, ynnäilin jogurtteja, silmäilin juustoa.
Maitoa sentään on vielä useampi litra.
Kyllä niin saa tänään iltapalalla mielikuvitustaan käyttää lauman ruokkimiseen. Pitää tarjota kaikenlaista pientä ihan vähän, maistiaisia sieltä ja täältä: yksi mustikka ja pari riisinjyvää, siivu leipää ja kalvakka kerros rasvaa päälle ja tuoksut appelsiinimehusta - varsinainen orpokotiateria.

En millään viitsisi laahautua kauppaan täydentämään varastoja, en ennen perjantaita. Silloin pitäisi hissin olla käytössä (uskokoon ken tahtoo!).
Sitten tuon kotiin ainakin seitsemäntoista kassillista ruokaa.

Kumman hankalaa onkin ollut tuo suunnitelmataloudetta eläminen. Ruokaa - varsinkin maitoa - tuntuu kuluneen ainakin tuplasti se määrä kuin mitä tavallisesti.
Eikä asiaa laisinkaan helpota se, että nuorisosta taas kerran 1/3 on jossain kasvukaudessa. Aina nälkä ja koko ajan jano ja kun mikään ei riitä.

Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin kauppalista on tähän mennessä käsivarren mittainen. Ja ollaan vasta kuivatavaravarastoinventaarin (mikä ihana sana!) puolivälissä.

Taidan laittaa riisipuuroa iltapalaksi.

*

edit iltapäivällä

siis ruokaahan ei mitenkään voi jaksaa kantaa rappusia.
Mutta kassillinen kirjastokirjoja menee ihan tuosta vaan.

enoleepälooginenenoleepälooginen.
en varmasti ole

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti