Hissiremppa alkaa tänään. Ajelimme Isoveljen kanssa jäähyväismatkan tänä aamuna.
Hätinä olimme talon kulmalle päässeet, kun Isoveli totesi että on vähän huono olo. Poikanen kääntyi kannoillaan ja palasi kotikoloon lepäämään.
Minä jatkoin metsäpolkua yksikseni. Edelläni kulki sievä jälkirivi, peräperää helminauhana.
Voiko meidän postimerkinkokoisessa lähiryteikössä elää kettu?
Vastapäisellä niityllä laiduntaa väliin peuroja. Tai kauriita. Tai mitälie.
Ja jättiläiskokoiset rusakot ovat koko kulmakunnan kauhuja.
Mutta kettu?
Sääli poloista, ne rusakot mukiloivat sen heti kun hollille saavat.
*
Olemme hraH:n kanssa ajautuneet sisutusmaniaan.
Loppukesästä saimme jotenkuten pakolliset verhot ja kalusteet paikalleen, sen jälkeen koko homma pysähtyi.
Nyt - tämä on varmaan se jokavuotinen kevätsäpsy - olemme taas alkaneet pyöriä mattokaupoissa ja pohtia seinillemme täytettä.
Viikkosiivosimme eilen.
Viikkosiivouksen päätteeksi iskin (vihdoin) edes yhden taulun seinään.
Isoveli käveli ohitseni ja totesi: "no nyt me eletään todellisessa kulttuurikodissa" (voi ah! tuota varhaismurkun sarkasmia).
*
Olemme olleet täysin tavoillemme poiketen yltiösuunnitelmallisia. Aiomme tehdä hiihtolomalla kulttuuriretken pääkaupunkiseudulle.
Eläköön halpisbussiretkikonsepti: aiomme vierailla Ateneumissa ja luonnontieteellisessä ja syödä euron purilaisia jollain nakkikioskilla.
Sinänsä kyllä tulee rankemmanpuoleinen viikko, koska olen silloin myös lähijaksolla Helsingissä: kolmena päivänä pääkaupunkiin ja takaisin. Kyllä tietää matkustaneensa.
*
Monena päivänä pohdituttanut: Alkoholi lapsiperheissä?
En oikein tiedä, miten koko asiaan suhtautuisin.
Tai siis, koko juttu herättää hyvinkin ristiriitaisia ajatuksia.
Onko kohtuukäyttö ok? Onko kohtuukäyttöä olemassakaan? Mitä on kohtuukäyttö? Voiko kohtuukäyttää lapsiperheessä? Voiko kohtuukäyttö, siis ihan oikea ja todellinen sellainen, olla sekin lapselle haitallista nähdä? Vai onko kuitenkin mutkikkaampaa, jos alkoholin käyttö kokonaan kasvavalta nuorisolta piilotetaan ja tabuksi asetetaan - johtaako se joskus övereihin? Millaisten asioiden ja elämänarvojen ylipäätään on hyvä näkyä arjessa ja mitä pitäisi piilottaa kasvavalta nuorisolta - miten eletään rehellistä vanhemmuutta?
Johtaako karkkipäivä myöhemmin perjantaipulloon?
Miksi alkoholi on niin kimurantti asia?
Meillä on viinikaappi.
Tuopa onkin hyvä pohdinto, tuo alkoholi. Meillä jUniori tarkkailee mnua, jos otan. Ja otan juuri sen takia.
VastaaPoistaHyvä selitys.
Ihan vain,että joskus poika näkee,että atsos. Lasi valkoviiniä. Tai kaksi puloa siideriä- ja olen yhä sama ihminen. Hieman kuin tuolla jutuissakin oli pointtina. Liika tabumaisuus varsinkin tuolle pojalleni on varmaan se pahin mahdollinen aisa.
Kontrasti sitten isänsä ja minun välillä? Vaikea sanoa.
Tärkeintä on opettaa kohtalaisen oikea suhtautuminen tuohon tuotteeseen. Jos liikaa piilottelen, iin Junioria varsinkin se kannustaa kokeiluihin. ja kun tuolla vaara siihen addiktioon on hieman isompi,kuin muilla, niin mielelläni siirtäisin sitä kokeiluakin eteenpäin.
Vaikea rasti. JOkainen vanhempi toivon mukaan teke ehyviä päätöksiä suhteessa omiin lapsiinsa,kuitenkin niin,ttei koskaan lapset joutuisi omiansa tuhannen juovukkeessa näkemään. Ja pelkäämään.
jotenkin noin minäkin ajattelen: että ne näkisivät sellaisen rauhallisen tavan käyttää alkoholia. Että on muutakin kuin noita metsäpubien miehiä (joita lähiöiden nurkilla pyörii, valitettavasti)
VastaaPoistaMeidän nurkilla asuu kettu, täällä pääkaupungissa siis. Asuu myös citykani ja sen seitsemäntoista serkkua (ainakin). Rusakoitakin on, mutta niitä näkee harvemmin, koska ärhäkät citykanit ajavat ne tiehensä. Joukossa on voimaa.
VastaaPoistaKettu on laiha, etenkin keväisin, mutta jotenkin se sinnittelee ja saa poikasiakin kesällä. Ilmeisesti nuo citykanit eivät kuitenkaan aina pääse karkuun...
Alkoholista olen ajatellut, että jos ylipäätään pidän aikuisen ihmisen kohtuukäyttöä mahdollisena, luulisin sen olevan mahdollista myös lapsiperheessä. Siis, että jos on oikeasti rupea absolutistiksi, voin sen yhden tai kaksi lasia viiniä silloin tällöin juoda ihan lasten nähden. Ei tarvitse lähteä jonnekin piiloon niitä juomaan. Onnekseni en muutenkaan tykkää tulla humalaan, niin sellaista ei pääse edes vahingossa lasten nähden käymään...
Mun piti jo eilen kommentoida, mutta en osannut.
VastaaPoistaMä jotenkin kans ajattelen siitä alkoholista - ja oon kirjoittanutkin - että se on osa elämää ja sen pitääkin näkyä. Alkoholin siis, ei humalan. Suomalainen juominen tuppaa edelleen olemaan humalahakuista, mä en jo terveyden tai sairauden takia voi olla humalassa enkä siis koskaan ole. L on lapsuudessaan nähnyt humaalaa riittävästi ollakseen olematta, humalassa. Kumpikaan meistä ei edes pidä humalan tunteesta. Näinpä meillä juodaan päivittäin alkoholia, ilman humalaa. Lapset hahmottaa sen jotenkin niin että aamulla otan kupin kahvia, illalla lasin viiniä tai oluen.
Tein Iltalehdessä jonkun nettitestin ja siinä sijoituin alkoholinkäytössä selkeästi siihen vähiten juovaan kansanosaan huolimatta siitä että juon päivittäin.
Ketut on ihania.
humalasta en minäkään pidä, siksi voin sen lasillisen-pari ottaa lasten nähdenkin. Raja tulee minulla aika lailla siinä vastaan, lapsilla tai ilman!
VastaaPoista