UPM halusi välttämättä juhlistaa naistenpäivää viinerillä.
Oli hyvä.
Nyt ei ole.
Nyt on huono.
Hikkaan venhäpullahikkaa koko loppupäivän. Plääh sille.
*
Sairaslomailin eilisen, nyt on taas töitä. Saisinkohan herrakerhon suostumaan siihen, että pitäisin aina keskiviikon tai torstain vapaata? Pitäisikö säännönmukaisesti ryhtyä potemaan keskiviikkoketutusta tai jotain pikkulauantaiangstia? Ei kai sitä kukaan huomaisi? Kun valveutunut työnantaja (mitä herrakerho ei edusta!) kyttää kuitenkin vain maanantaipoissaoloja.
Työmoraalini nousisi kohisten kun olisin aina välillä maannut sohvalla heiluttelemassa varpaitani.
Sain luettua miekkavalaskirjani loppuun ja silmäiltyä valmiiksi pari muuta pitkään lukupinossa mujunutta eeposta. Eivät olleet tarkan lukemisen väärtejä ne.
Pakotin kodon toisen sairaslomailijan, Isoveljen, järjestämään sukkalaatikkonsa. Kävimme absurdin eksistentiaaliväittelyn siitä, kahmiiko hän minun sukkiani omaan hyllyynsä vai salajemmaanko minä niitä sinne. Yhtäkaikki kävi ilmi, että Isoveljellä on ihan riittävästi parillisia sukkia. Ja minullakin, nykyään ja taas. Myös hraH:lla on yhtäkkiä enempi sukkia.
*
Viikonloppu lähenee kohisten.
Taas mallia sellainen, että pitää oikein kynän ja viivottimen kanssa katsoa että pääsemme edes hetkeksi saman pöydän ympärille.
Suunnittelin ruokalistaa, ajattelin että syödään pizzaa toisena ja piffiä toisena päivänä. Sitten katsoin kalenteriin.
Soppaviikonlopuksi taisi muuttua koko juttu.
Kauppareissulle nousin illansuussa tautivuoteeltani. Jääkaapissa oli maitoa jäljellä yksi korkkaamaton ja yksi vajaa, oli muutama jogurtti ja siinä se sitten melkein olikin. Viikon pärjäsimme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti