opiskeludilemma ja muita angsteja

Lähijakso lähestyy, huomenissa ja perjantaina pääkaupunkiin.
Tällä lähijaksolla esitellään kehittämistöiden aiheet.
Arvatkaa vain, kuka on viimeinen esiintyjä?
Jee.
Inhoan aikasyöppöjä. Inhoan kahvi- ja tupakkataukoja. Inhoan facebookissa roikkuvia.
Ja sen lisäksi inhoan ihan kaiken varalta teorioita, menetelmiä, metodeja ja taustamateriaaleja.

Näistä lähtökohdista on muuten tosi hyvä idea ruveta haaveilemaan lisästä opiskelusta.
Haaveilin silti.
Jee.
(hraH ehti jo haaveilla minulle uuden ammatinkin, jee sillekin. Minä sanoin että taidan ruveta postinkantajaksi. HraH kannattaa valtion monopoliliikkeen myyjää. hmh.)

*
Tiedättekö mikä tuottaa ihan suunnatonta tyydytystä? (no hyi teitä! tarkoitin henkistä)
Kun löytää virheen oppikirjavalmistajien koemateriaalista.
Silloin voi heittäytyä oikein kelpo curlingvanhemmaksi että kylläpä on ihan hirvittävän kammottavan kamalaa tämmöinen huolimattomuus. Ja että melkein meni pilalle lapseni loistava tulevaisuus, mutta huh-huh, onneksi olin tarkkana kuin pieni porkkana.

Lapselle sillä taisi olla enemmän merkitystä: vika ei ollut omassa ymmärryksessä, vaan siinä, ettei tehtävästä kertakaikkiaan voinut saada oikeaa vastausta.
Kumma ettei ope ole sitä itse huomannut.

Tosin nyt epäilen omaa ymmärrystäni. Ehkä olen ihan samalla tavalla ymmärtämätön kuin lapseni, ja kaikki muut (ne jotka saivat kympin) ovat paljon fiksumpia.
Ehkä siinä tehtävässä olikin joku kompa tai jotain.
Tietysti kaikki muut ovat fiksumpia. Ja nyt ope nauraa salaa partaansa opehuoneessa, että eipä ole omena puusta kauas pudonnut.
Höh.

*

Tällä hetkellä parasta lähestyvässä lähijaksossa on se, että voin matkalla ottaa torkut, jos sattuu väsyttämään.