ei meillä lasketa....

klo 6.09 - viimeinen tätä lajia, pitkään aikaan. Kummallista silti, en ole koko kesänä tarvinnut herätyskelloa.

klo 6.50  - mitäpä sitä enää vetelehtimään. Parempi lähteä menemään vain.

klo 7.20 - verstaalla. Huomenta ja sentapaista.

klo 7.40 - sähköpostien otsikot silmäilty läpi.

klo 8.00 - käytetty kohtuuttomasti aikaa poikain vedonlyöntijuttujen selvittämiseen. Epäilen että isot pojat ovat höynäyttäneet uutta työntekijää.

klo 8.30 - kahvia, kahvia, kahvia!

klo 9.09 - tsek: sähköpostit - ok; perushommat - ok; iso printti - ok;

klo 9.25 - inbox tyhjennetty, tsekattu kaikki vähänkin keskeneräiset pois alta tai siirretty hoidettavaksi myöhemmin. Päivitetty työlista lomanjälkeisviikolle.

klo 9.45 - perjantaipäivitys tehty (tänään on torstai - jee!)

klo 10.59 - työpöytä raivattu. Vähän silppuroitu. Löydetty lisää silppuroitavaa (grrr)

klo 11.14 - välipala syöty. Pitäisikö silppuroida (grr) vai löytyisikö jotain muuta näperrettävää?

*
lamaannus. Ei järkeä aloittaa mitään uutta urakkaa.

Vietimme eilen toista lapsetonta iltaa hraH:n kanssa. Lähdimme muuten vain pyöräilemään, matkan jonkinlaisena kohokohtana piti oleman pehmiksen syönti jossainpäin jokirantaa.
Jouduimme jotenkin vahingossa matkan varrella mukavaan ravintolaan ja tilasimme maistelumenut.

Ehkä rupeammekin antamaan lapsille rahaa roiskeläppäpizzoihin ja istumme itse tyyninä ja ylevinä maistelemassa kauden kummajaisia. Sitten päädymme tietysti johonkin kaappauskeittiössä-ohjelmaan ja ties mihin ja joudunkin valmistamaan niitä maistelmuksia itse.


*

Olemme eläneet aivan pellossa: katsoneet telkkarista kaikkea mahdollista aivoja hapattavaa turruketta. Kyllä niin on merkillistä ohjelmavirtaa, varsinkin nuo kaikki häähommelit.
Silloin joskus pienoinen ihmisikä sitten olen ollut niin naiivi ja tietämätön, etten ole ollenkaan ymmärtänyt että hääpäivä on ihmisen elämän ihan kaikista tärkein päivä, jossa mikään ei saa mennä pieleen. Että siitä päivästä ylipäätään olisi kuulunut haaveilla koko lapsuuden verran ja suunnitella ja koota kansiota ja saada hepuleita kynsien väristä, kengänkorkojen mallista ja pöytäkoristeista. Ja klänninkiä olisi pitänyt myös käydä sovittamassa tyttöystävien kanssa alvariinsa.

Muistan melko varmasti ne kengät jotka minulla oli jalassani. Kynsistäni ei ole mitään mielikuvaa. En varmasti ole niistä ottanut hepulia.
Oliko meillä pöydät?
Joku klänninki on kaiketi ollut, koska emme ole naturisteja.
Oliko pöydillä liinat? Ei mitään havaintoa.

Mutta muistan että edellisenä yönä raivosi syysmyrsky. Muistan että päivä oli kirpeä, kuulas ja kaunis.
Paljon muutakin muistan - semmoista johon ei millään suunnittelulla olisi voinut vaikuttaa. Pieniä sattumuksia, hassuja yksityiskohtia.

*

klo 12.04 - LOMA! loma-loma-loma.
Tai teknisesti ottaen ensin ylityövapaa, sitten viime vuoden loma.
Mutta kuitenkin: loma!

Tää lähtee nyt.