tiistai 25. kesäkuuta 2013

tarvehierarkia

mihin kohtaan tarvehierarkiassa asettunee tuo shoppailu?
Villi veikkaukseni on, että aikasta lailla perustarpeissa ja matelijanaivoissa liikutaan. Kyllä niin tulee ihmisellä selkäytimestä tarve, jos näkee kaupassa lapun että 50pros.

Olin eilen oikein osteskeluorientoitunut ja täynnä pyhää kulutustarmoa; tein pikahätätilaviimehetken ostoksia nuorison pyöräretkeä varten.
Ensin menin retkeilykauppaan osteskelemaan makuualustoja ja sadeasuja. Mutta sitten muistin, että jonkinlaiset edes vähän vettäpitävät vermeet niillä kyllä on ja kylmäkellarissa taitaa olla makuualusta.
En ostanut niitä.
Mutta sen sijaan ostin Pikkusiskolle takin, joka oli halpa (ja jollaista hän ei missään nimessä tarvitse).
Apteekista hain särkylääkkeitä.
Kadotin hetkellisesti fokuksen ja eksyin ihan johonkin muualle ja bongasin aivan ihanan laukun, johon välittömästi kehitin tarvesuhteen.
Koska olin vielä vähän selväjärkisellä tuulella, menin välillä seuraavaan urheilukauppaan hipelöimään säänkestäviä sukkia. Ajattelin että on inhaa pyöräillä märillä varpailla ja ajattelin myös että haen sen laukun ihankohta.
En ostanut sukkia, koska halusin lisää miettimisaikaa. Ja muutenkin, oli tärkeämpää mielessä. Palasin ostamaan laukkua.
Mutta joku vastenmielinen himoshoppailija oli ottanut sen pois laarista ja kuljeskeli nyt minun laukkuni kainalossaan pitkin ja poikin myymälää ja heilutteli sitä epäkunnioittavasti edessäni.
Mieleni tietysti teki jallittaa se pahatapainen naishenkilö jollain sivukäytävällä ja napata laukku haltuuni.
Lähdin nöyrästi ja kiukkuisturhautuneena kotiin.

Söin ja muuta sentapaista vähemmän elementaarista ja palasin lähiostarille jatkamaan keskeytyneitä viimehetkenshoppailujani.
Ensin ostin itselleni teepaitoja ja toppeja ja juoksuhousut - todella tärkeitä lasten pyöräretken kannalta. Sitten katsoin kun hraH osti itselleen teepaitoja ja sukkia.
Muistin etäisesti että kai minunkin piti niitä sukkia ostaa. Lapsille.
Ostin yhden tuplapaketin, koska olivat kalliita.
Menin taas kauppaan hiplaamaan ihania kasseja - tässä kaupassa niitä oli vähän enemmän ja oli kahta eri mallia. (nyt tarvitsen jo molemmat)
HraH hankosi minut markettiin ostamaan sitä mitä pitikin, eli eväitä retkeläisille.
Ostin.
Hankosin hraH:n takaisin laukkukauppaan ihailemaan laukkuja. Se väitti että ne ovat tylsiä. (miten voi?)
HraH nokitti elektroniikkaliikkeellä, jolloin yhtäkkiä muistin, että tarvitsen uuden kameran. Ja haluan sellaisen lääps-hommelin. Ilmoitin hraH:lle että tarvitsen ne, koska minusta tulee isona valokuvaaja. Tai jotain muuta taiteellista. HraH sai jonkinasteisen hepulikohtauksen. Minä väitin että se seisoo minun luovien pyrkimysteni tiellä ja olen tuota pikaa matkalla maineeseen.

Palasimme kotiin. Isot pyöräilivät pyöränsä odottamaan aamuista lähtöä ja minä sekoilin ja hössötin niiden pakkaamisten ja muiden juttujen kanssa.
Haimme ne autolla kotiin ja minä yritin vielä kerran hangota hraH:n - tällä kertaa sinne elektroniikkaliikkeeseen; väitin että Isoveli tarvitsee parranajokoneen. Isoveli protestoi. Myös hraH protestoi.

Kostoksi valvoin yöllä ja suunnittelin, että siirrän salaa rahaa salajemmatililtäni ja ostan kaikki laukut, lääps-hommelin, kameran ja sitten vielä uuden polkupyörän ja tietokoneen (mistä ne oikein tälle listalle ilmestyivät?). Ihan vain itselleni. Siitäs saavat kaikki.

M.O.T. - kyllä on ihmisen perustarve shoppailla kaikkea kivaa. (eikä mitään typeriä säänkestäviä sukkia, höh)

*
ps. ne lähtivät; Isot yhteen ja Pieni toiseen suuntaan.
Nyt on ihmisellä enempi aikaa tärkeisiin juttuihin, vrt. yllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti