maanantai 29. heinäkuuta 2013

loman jälkeen

*huokaus*

Verstaalla taas.

Loma oli täyteläinen - tai täynnä: serkut, lomamatka.

Juhannuksena kaivoin monen vuoden tauon jälkeen vähän uhmakkaanakin (käsi- ja niskavaivat!) esiin puikkeliinit ja ryhdyin harrastamaan DIY:tä.
Lahjakas käsityöläinen kun olen, en tietenkään tarvitse sen kummempaa ohjetta kuin pienen vilkaisun  käsityölehteen (ei kannata tehdä muistiinpanoja, saati ottaa kopiota) kirjaston lehtipuolella ja siitä nykertelemään.
Virkkasin itselleni topin, jonka takakappaleesta tuli totaalisesti mallinvastainen, etukappaleessa korjasin virheeni, mutta koko jäi vähän vajaaksi. Delegoin sen Isosiskolle (joka huolii kaikki vaatteet, eikä luovu mistään. Ikinä.)
Virkkaamisepisodista viisastuneena päätin kutea kutoa itselleni siitä samasta langasta topin.
Lahjakas käsityöläinen kun olen, en tietenkään - edelleenkään - tarvitse minkään valtakunnan ohjetta (edes sitä vilkaisua käsityölehteen), semminkään kun en ole ikieläessäni nykertänyt mitään pyöröpuikolla (paitsi tasossa).
Kolme aloitusta ja kaksi viikkoa myöhemmin (koiranvahtiviikko ja matkaviikko) minulla on toppi.
Ihan käsittämätöntä.
Kyllä olen lahjakas.

Yhtä kyllä ihmettelen: miksi pyörönä kudottavia ohjeita ei meinaa löytyä mistään? Kirjastossa oli vain joku norjalaisneuleet koko perheelle (suoraan seitkytluvulta)
Hiukan oli haasteellista niiden pohjalta säveltää kavennukset, kädenkolot ja kaula-aukko. Kehitin sitten nekin omasta päästä.
Pyörönä neulomista ehdottomasti puolustaa se, että saumojen ompeleminen on Ihan Tyhmää.
Ikinä en aio mitään neuloa muutoin kuin pyöreästi.

Viime viikolla tein lankakauppiaalle tuottoisan visiitin lankaliikkeeseen. Kolmen aloituksen jälkeen puikoilla on muutaman sentin verran tunikaa/toppia /mikälietä. Ilman ohjetta - luonnollisesti.
Ja niskavaiva - luonnollisesti.

*
HraH tämän viikon jokavuotisella epämääräis-työhenkisellä matkallaan kaukana poissa.
Kärsin tantaloksen tuskia siitä, että joudun viikon ajan täyttämään tiskikoneen ihan itse. Tyhmää.

*
Ainiin, vanha kamera laukesi lopullisesti.
Ehkä alan harrastaa myös säälittäväishenkisestä valokuvausta.
Eilen olisin ottanut hienon luontokuvan kärmeksestä, mutta perässäni tulleet koiranulkoiluttajat alkoivat mesota ja kirkua ja tömistellä niin että kärmes sai jalat alleen.
Ja minä jäin ilman vuoden luontokuvaa.
höh ja pöh sillekin.

melkein vuoden luontokuva


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti