keski-ikäisten zombien hautausmaalta

Voi hyvät hyssykät sentään! Kaikenmoista sitä maailmalla tapahtuukin.

Niin kuin nyt tämä kaveri, joka on antanut avioliittolupauksen kahtaalle ja sillä vielä julkisuudessa kerskailee.

Törmään vähän samantapaiseen juttuun melkein päivittäin työssäni - pitäisi saada hetimullekaikki, ei ole reilua joutua valitsemaan ja ihan kaikki säännöt eivät koske ihan kaikkia.
Mietin joka kerta - vähän kitkeränä - että joskus tulee vastaan joku tai jokin, joka asettaa rajat. Sanoo, että tämä sääntö muuten koskee myös sinua, ja jos et usko, niin arvaa mitä? Ja joskus pitää valita - vaikka valinnat eivät olisikaan aina niin helppoja tai mieluisia. Toisinaan yksi valinta sulkee pois toisen, niin se vain on. Elämässä on reunaehtoja.
Sitten ruikahtaa jostain julkisuuteen lauma moisia varttijulkkiksia oikein alleviivaamaan sitä, että kylläpä vain voi luistella, että kaikkia eivät säännöt tai hyvät tavat tai yleinen moraali koske. (kyllä niin luulen että julkisuustemppu tuo on. Ensi vuonna ne ovat kaikki nuoleskelemassa joitain  entisiä mäkihyppääjiä tai kiekkoilijoita tai muita tusinaheppuja jossain julkkisselviytyjä-bb-keittiödraamassa)
Grrr. Kitkerä keskiäkäinen eukko olen.

Tai sitten se pikkukaveri joka postailee kuvia itsestään jonnekin ihmeellisen intternetin uumeniin ja sillä on enempi faneja kuin paavilla tai jollain.
Kyllä niin en olisi kahta kertaa sitä heppua katsonut, edes teininä.
Ja muutenkin.
Aika narsissista on omaa itseäns päivästä toiseen kuvailla.

Sekö se on - tämän päivän tavoite? Pällistellä päivä julkisuudessa?
Grr sillekin.

Otti minua kuuppaan myös se eilen uutisissa kerrottu veromerkkijuttu - että pitäisi olla veromerkki kaulassa työläisellä.
Mitä hiiskatin koiria me oikein olemme?
Grr vielä kerran.

Tekisi mieleni kaapata kakarat johonkin salotölliin hankien uuvuttamaan* (mistä ihmeen maailmankirjallisuuden merkkiteoksesta tuo värssy mahtaa olla ja miksi se pyörii päässäni? missä olen sitä joskus laususkellut ja miksi en muista kuinka se jatkuu?).
Vaikka eipä siitäkään taitaisi apua olla.

Kunnia, hyve ja hyvä omatunto.
Niitä peräänkuulutan täältä keski-ikäisen konservatiivizombin memoriaalista.
Niin.


*
*ps. No sehän oli tietysti Olavi Paavolaisen Terässinfoniasta. Noloa, miksen heti muistanut.
"siksi olkoon sydämesi nöyrä..."

(sitä paitsi, tuolla aiemmassa postauksessa oli ihan järkyttävä kielioppivirhe. Se on tietysti eius. Sit eius terra levis. Todella noloa, kääk.)