tohinaa

taas mennään, tämä viikko on käytännössä jo ohi.

Kuten tunnettua on, prokrastinoijalle ei ole muuta tinkaa kuin viime tinka. Yhtään hetkeä aikaisemmin ei kannata eväänsä liikauttaa.
Yleisesti tunnustettu tosiasia on myös se, että asioilla on taipumus kasaantua. Kokoukset, vanhempainillat, ystävien tapaamiset - ne eivät ikinä tule yksittäin, ehei. Ne tulevat kolmittain.

Väistämätön ja vääjäämätön luonnonlaki on se, että viimetingat ja kasaantuneet asiat kohtaavat toinen toisensa jossain pimeässä ja pölyisessä nurkassa, jonka ei ikinä pitänyt tulla, tai ainakin sen piti olla vasta ensi viikolla.

Sitten sitä vain yhtäkkiä tajuaa että hitsinpimpulat nyt on muuten se ensi viikko. Tässä ensi viikossa, jonka ei pitänyt tulla ennen kuin vasta ensi viikolla tai ehkä jopa vasta sen jälkeen, kohtaavat siis kolme kokousta, kolme vanhempainiltaa, kolme ystävien tapaamista ja kolme esseen palauttamista.
Jopa säälittävällä humanistin kymmensormikalkulaattorilla saa aikaan yhtälön, jossa on aika monta liikkuvaa osaa.

Sen lisäksi suloisista lapsukaisistani kaksi potee pahanlaatuista kauppavastarintaa, mikä puolestaan johtaa siihen, että heiltä puuttuvat tyystin talvi- ja juhlakauden vaatteet. 
Niitäkin tietysti tarvitaan ensi viikolla, joka yllättäen onkin jo nyt. Hmh.

Kivaa kun elämässä on tohinaa.
Ihan oikeasti.