ei villapaitoja tänään

*huokaus*

Aamu aamulta tulee elo työläämmäksi.
En pysty pitämään mielessäni edes normaaleja aikatauluja, saati sitten mitään niin mutkikasta kuin tämän viimeisen viikon ohjelma:
"äiti ope sanos että me päästään tuntia aikaisemmin kun me mennään tuntia aikaisemmin"
"ai milloin?"
"no emmä tiedä, tänään tai huomenna tai perjantaina"
"milloin sun pitää olla koulussa"
"höh, tuntia aikaisemmin!"
"niin mut mikä päivä?"
"emmä tiedä, tänään tai huomenna tai perjantaina"

Jee.

"äiti, mikä on sen Xx:n keilahallin nimi ja osoite?"
"no Xx:n keilahalli tietysti"
"niin mut sen osoite?"
"mihin sä sitä tarviit, kyllä sä tiedät missä se on"
"joo mut kaverit ei tiedä"
"siis mistä alkaen sun kaverit ei ole osanneet käyttää nettiä?"
"nokun ne ei tiedä sen nimeä"
"voi hyvänen aika. Se on Xx:n keilahalli. Xx:n kadulla"

Jeejee.

"äiti, milloin me päästään tänään koulusta?"
"mistä mä voisin tietää, kukaan ei ole kertonut mulle."

Jeejeejee.


Ihan selvästi ystäväni jouluhenki hannupekka on jättänyt minut nyt oman onneni nojaan.
Siisteysintoilu loppui (ei hetkeäkään liian aikaisin) - mikä valitettavasti myös näkyy.
Samoin loppui myös stressitön hyväntuulinen tonttutassuttelu, nykyään kaiken maailman hidastahtiset mummot tukkivat tieni ja käytäväni ja hyppelevät eteeni kaupan hyllyjen takaa ja parkkeeravat rollattorinsa ja kärrynsä juuri sen tiskin eteen jonne yritän kurottautua.
Ovelimmat heistä muodostavat triplamummobarrikadin: yksi vyöräyttää peräkärrystään ostokset pitkin käytävää, toinen kankelo ryhtyy niitä poimimaan ja kolmas tukkii käytävän rollattorillaan. Siinä minä sitten olen, mummojen vankina ja niin lähellä maitotiskiä. Bussi lähdössä kolmen minuutin päästä.
("Shastje bylo tak blizko i tak vozhmozhno...")

Kaiken lisäksi minulla on jääkaapissa perhepakkaus (seitsemän murrosikäistä veljestä -kokoa) lihatuotetta, joka pitää käyttää tänään, ja ruokapöydässä vain Pikkusisko.

Jeejeejeejee.