joulun henki jyllertää

jo on ollut merkillinen päivä.
Kimppuuni hyökännyt joulun henki (alias hannupekka) ei vain jätä rauhaan.

aamukaffepaussilla: lantut jäähtymässä, porkkanat uunittumassa

Onnistuin humanistimatikalla ("laskin aivan itse eilen...") kalkuloimaan, että joulu on jo neljän päivän päästä, siis keskiviikkona.

Antakaa kiltit minun pitää harhaluuloni, yritän kuitenkin muistaa mennä vielä keskiviikkona töihin. 

Keskiviikkona uhkaava joulu on kuitenkin uskomattoman tehokas motivaattori, vai onko se sitten tämä ystäväni hannupekka-jouluhenki, mene ja tiedä.

Pastakeittiössä on päivän mittaan syntynyt paitsi laatikoita, myös järjestystä laatikoihin. Ja kaappeihin: vaikka en aiokaan vetäytyä kaappeihini joulunviettoon, niin melkein tekisi mieleni. 

Kummallinen on tämä jouluhenki kuitenkin, vielä pari päivää sitten en ollut edes joulukuussa, saati sitten minkäänmoisissa valmistelutunnelmissa, kaikkein vähiten missään niin masentavassa kuin siivousurakoinnissa - se ei millään muotoa ole kuulunut jouluvalmistelutraditioihin ennenkään.

Jouluhenki pakotti minut myös hankkimaan piparipurkin ja keksipurkkeja. Ja muutamia muita välttämättömyysesineitä, kuten esim. kivituikkuja.  

Jouluhenki oli vyörynyt myös hraHakkaraiseen: perjantaina kohtasimme Lintukodon eteisessä  ja kumpainenkin ojensi toiselle nyssäkkää: arvaa mitä mä toin sulle? (eikö olekin ovelaa naamioida sisustusblogien lukemisesta syntynyt tuhlailukierre lahjaksi toiselle ja syyttää siitä jouluhenkeä?) (en kyllä tiedä, mitä hraH naamioi. mahtaakohan se lukea myös sisustusblogeja?)

No, nyt on tuikkuja.

jouluhenki pakotti vaihtamaan jouluverhot akkunoihin

Olen tursuillut paitsi jouluhenkeä myös suunnatonta itsetyytyväisyyttä siinä määrin, että nuoriso alkoi  illansuussa kysellä milloin se hannupekka oikein jättää sut rauhaan.

Sitä odotellessa.