keskiviikko 11. joulukuuta 2013

partioangst - taas kerran

olenko koskaan maininnut minua ahdistavasta ja kaikennielevästä partioangstista?
Siinä on kertakaikkisesti harrastus jota en vaan pysty käsittämään, en mitenkään.

Minä en ymmärrä
1. mitä siellä oikein tehdään
2. miksi
3. mihin ne ovat aina valmiita
4. ja minkä takia
5. miksi ne antavat toisilleen kummallisia nimiä ja niiden tapahtumilla on kaksimielisiä nimiä
6. miksi pitää vannoa valoja



ja ihan kaikkein vähiten ymmärrän
7. miksi on hihamerkkejä.
Ei voi mitenkään olla että Badenbaden on tarkoittanut äidin ompelemaan niitä viisitoista minuuttia ennen sen puolisotilaallisen tilaisuuden alkua niin että se äiti ompelee hihan kiinni itseensä ja lisäksi sen hihan sulki niin ettei käpälä mahdu välistä.
Olen antihihamerkki ja sen lisäksi antimilitantti liberaalipasifisti.

Minun läheisimmät ja kaiketi ja vissiin parhaimmat ystäväni ovat lievästi sanottuna himosellaisia, ja yritin kerran kysyä että ihanko oikeasti olet sitä mieltä että jos et tuntisi niitä ihmisiä niin ilomielin laittaisit lapsesi semmoiseen harrastukseen missä on peräkylän perästävetäjät osallistumassa ruskapunkkuun vetäjiensä perähien ja ahterulosteen kanssa.
Se on kuulemma nuorten viestintää nuorille. Ja että vika on vain minussa itsessäni ja omassa kapeakatseisuudessani.
Ei voi olla Badenbadenin ajatus sekään.

 (nyt on tietysti paha omatunto kun sillä tavoin haastoin riitaa. mutta sillä nimenomaisella hetkellä otti päähän)

Oli se kyllä ihan sievä joulujuhla, ei siinä mitään. Näin kaikki kummilapset. Ne taisivat melkein kaikki sanoa minulle jotain. Tai pikemminkin niin että ne kaikki melkein sanoivat minulle jotain. Tai ne kaikki sanoivat melkein minulle jotain. Tai edes melkein jotain.
Jopa se pienin joka on päättänyt että olen pelottava.

*

 Mistä tulikin mieleen että lasten - erityisesti Isosiskon - kaverit tuijottavat minua aina niin kuin yrittäisin purra niitä kaulavaltimoon.
Isosisko halusi eilen antaa minulle palautetta, että olen pelottava kun olen pelottava. Että kun hän menee kavereiden luo, niin niiden vanhemmat ovat normaaleita ja tervehtivät että mitäs Isosisko ja moi! Sillä tavalla kuin perheenjäsentä tervehditään. Että ne ovat rentoja ja normaaleja.
Minä sanoin että minähän kyllä tervehdin hänen kavereitaan ihan samalla tavalla kuin häntä, kysyn että mitäs Isosiskon /kaverin päivään tänään kuuluu? Ja olen rentokin vielä.
Vika on ilmeisesti siinä ettei minun rentouteni ole normaalia. Tai jotain.

Minä luulin että olen hauska.
Mutta kuten yleensä, jos ihminen luulee olevansa hauska, hän ei taatusti ole sitä.
Olen siis epähauska ja pelottava. MOT.

Minua on jo ruvennut pelottamaan kaikkien lasten kavereiden vierailut, kun ne ovat niin kauhistuneita.
Minä kun luulin että olen semmoinen punakkaposkinen ja iloinen keittiössähäärivä arkkiäiti, jonka luo lapset ja niiden kaverit ihan jonottavat, että voikun pääsis sinne.
Mutta ei, olenkin pieni kauhukeittiöäiti.

*

6 kommenttia:

  1. :-D

    Partioharrastusta takana reilut 30 vuotta enkä pysty vastaamaan tyydyttävästi yhteenkään kysymykseesi. Jos yhtään lohduttaa, meidänkään lasten merkit eivät ole paidoissa kiinni, vaan sikin sokin erilaisissa miljoonatavarakipoissa ja pussukoissa...

    VastaaPoista
  2. Oijoi. Meidänkin esikoinen haluaisi palavasti sinne, missä valoja vannotaan ja ollaan valmiina johonkin, jota ei pysty tarkemmin määrittelemään. Meillä täällä P on trendiharrastus ja ryhmät olivat syksyllä täynnä (onneksi), joten jäimme jonotussijalle (!!!?). Mä niin toivon, ettei jono etene.

    Ja täällä toinen kauhuäiti, terve. Ainoa, mitä olen tehnyt, on kurinpito niin omien kuin muidenkin lasten keskuudessa tasapuolisesti heidän meillä ollessaan, ja tämä seuraus. Curlingperheiden luona on kivempi notkua, kun kukaan ei rajoita tietokonepelejä jne. Mä yritän nyt kompensoida tilannetta olemalla edes se äiti, jonka kotona tuoksuu pulla...

    VastaaPoista
  3. :D En usko, että olet kauhuäiti, kun mäkään en kerta ole.

    VastaaPoista
  4. Et ole normaalilla tavalla kiva? Vai miten se meni? Aika hauskaa :) Mä luulen olevani tosi kiva ja hauska, mutta olen myös aika kovaääninen ajoittain. Olen huomannut et muutama luihuhko lapsi pelkää mua koska niille en ole aidon kiva. Olen sellainen ikävä :)

    Partio!!!!!!!!!! Mä olin koko ala-asteen partiossa ja yhtään en osaa sanoa mitä me siellä tehtiin ja miksi. Siis oikeasti. Yhtäänn metsätaitoakaan mulla ei ole. Ja inhoan telttailua. Enkä osaa solmuja. Mitä ihmettä mä siellä tein?

    VastaaPoista
  5. Valmiina kuolemaan isänmaan puolesta, tietenkin! Jotenkin tämä alkuperäinen sanoma on sitten himmennetty matkan varrella...

    VastaaPoista
  6. Mirka: miten voi olla etteivät kaikki mahdu mukaan? Eivätkö ne olleetkaan aina valmiina?

    Täti-ihminen: niinpä, silkkaa pullamössöä ovat nykyään :)
    Tällainen liberaalipasifisti kärsii tantaloksen tuskia joka viikko kun lapsukainen lähtee uhraamaan itseään aatteen alttarille.

    P: siinä varmaan onkin mun ongelmani, en ole aidosti normaali. Luultavasti vain teeskentelen normaaliutta?

    VastaaPoista