Mikäköhän olisi tämän päivän natina?
En olisi millään, en sitten yhtään millään jaksanut nousta. Tai edes herätä.
Usein aamubussissa pohdimme Pikkusiskon kanssa paikkoja, joihin voisi käpertyä ihanasti ja lämpimästi torkkumaan, ihan vähän vain. Pikkuiset torkut.
Pikkusiskon paras ehdotus on toistaiseksi ollut koulun jättiläiskokoinen puuropata.
Minä suunnittelen joka päivä työpöydän alle piiloutumista.
Muutenkin yöt ovat olleet kummallisia: paitsi että vanha dementtikissa huutaa kun on eksynyt taas johonkin (yleensä salamyhkäisesti työpöydälle), olen ruvennut näkemään outoja unia.
Kerran menin intiaaniresevaattiin tutkijaksi, toisen kerran piti suorittaa ylioppilaskirjoitukset maahockeyssä. Voisiko joku unitutkija ystävällisesti kertoa mitä merkitsee ylioppilastutkinto maahockeyssä?
Tai vaihtoehtoisesti joku lukio-ope?
Minä en tiedä edes mitä on maahockey.
*
UPM ystävällisesti vihjaisi että semmoinen jännittävä asia kuin työnteko voisi olla paikallaan.
Niin kai sitten.
Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti