En olisi halunnut herätä. Unohdin laittaa puuroon suolaa. Jee.
*
Yhtä suloista pulluraposkeamme vaivaa gerbiilikuume (arvatkaa ihan vapaasti ketä!).
Isää odotettiin kovasti kotiin maailmalta, koska tässä asiassa tahto on isän taskussa. Hellittämättömällä päättäväisyydellä tuo suloinen pikku pulluraposki laahasi eilen työpäivän jälkeen väsyneen isänsä lemmikkikauppaan tutustumaan tähän kiehtovaan eläinlajikkeeseen.
Kun minä kotiuduin - väsyneenä niinikään - iltariennoistani, luokseni pompahteli lapsukainen: "musta tuntuu että isä alkaa leppyä. eikun sulaa. Pitäiskö soittaa mummille ja pyytää auto lainaan."
minä: "käh? mistä me puhutaan?"
lapsukainen: "no koska me mennään hakemaan ne gerbiilit."
Just joo.
Minä olin ajatellut suunnilleen ensi kesää.
*
Onnistuin suututtamaan toisen varhaisteineistä noin minuuttia kotiintuloni jälkeen.
Jee sillekin. Miten voikin ihminen puhua toiselle niin väärällä kierteellä?
Yritin sanoa asiani rakentavammin ja sen jälkeen kampesin sen syliini.
Halibullenhan sillä oli. Ihmisennälkä.
Sanoin että tohtori outolempi alias sohvaperuna-mangusti on määrännyt hänelle annoksen puskemista, rapsuttelua ja silittelyä. Se kelpuutti silittelyn ja puskemisen. Silittelin ja puskin. Sitä alkoi naurattaa.
 |
| tohtori sohvaperunan vastaanotto |
*
Voihan gerbiilikuume :)
VastaaPoistaMinä en totisesti ole gerbiiliasiantuntija, mutta heikkona hetkenä olen ollut gerbiilihankintasuunnittelija. Silloin vinkki oli, että gerbiilit kannattaa ostaa kasvattajalta. Kasvattajat käsittelevät niitä säännöllisesti ja gerbiilit ovat valmiiksi tottuneita ihmiseen ja "kesympiä".
Tällä vinkillä voi hyvinkin lisätä gerbiilikuumeisen odotteluaikaa. Kestää löytää kasvattaja ja luovutettavat yksilöt ;)
rvaK: ei hätiämitiä, vierailemme säännöllisesti kahdessa eläinkaupassa, ja kaikeksi onneksi se toinen eläinkauppias on myös kaiken mahdollisen kasvattaja. Sen lisäksi se tunnistaa meidät jo ulkonäöltä ja hamuilee pahvilaatikkoa kun astumme ovesta sisään.
VastaaPoistaEttä tämä viivytystaktiikka ei taida ihan toimia...