lunttaamisen vaikeudesta

Lieviä orientoitumisogelmia - klo 01.23 vessassa

mikä päivä mahtaa olla aamulla kunmä herään? tiistai? voieivoieivoiei. voikun ei olis tiistai. en herää. voikun olis perjantai tai edes keskiviikko.
miten pitkä aika mahtaa olla siihen hiihtolomaan. kaks viikkoa? voieivoieivoiei. en varmalla herää aamulla. en varmalla. niin nukun.

klo 06.23 herätyskellon soidessa
hraH: huomenta kulta
minä (paniikissa): mikä päivä tänään on koska se hiihtoloma alkaa?
hraH: torstai. huomenna.
minä: no hyvä, sitmä nousen.

**

Olin eilen universtaalla tekemässä tenttiä. (oikeastaan kahta, mutta se toinen oli kalastelua vain)
Tentissä sai olla mukana yhden aanelosen kokoinen luntti (molemmin puolin).
Luin ensimmäisen kirjan puoliväliin ja ihmettelin että miten ihmeessä tästä voi tehdä mitään lunttia ("mutta hyvä aloitteleva tutkija, olen kyllä professoriaikoina lukenut epäonnistuneen gradunkin poikinensa ja tämän opuksen lukemalla voinet kukaties välttyä pahimmilta ansoilta tuoreen tutkijan urallasi" siis ihan oikeasti, miten tuommoisesta tehdään luntti?) (grrr.) Ja luonnollisesti mouhasin asiasta hraH:lle joka kuunteli kiltisti joskin hieman poissaolevasti.

Leikittelin minuutin verran ajatuksella etten tee lunttia ollenkaan.
Päätin kuitenkin tehdä, kun kerran käskettiin.
Mietin, onko siihen koira haudattuna. Pitäisikö olla käsitekartta tai mindmap, kun ne molemmat niissä eepoksissa mainittiin hyvinä systeemeinä.
En lähtenyt kikkailemaan kun en käsitekarttaa osaa ja mindmapista saan näppylöitä.

Päädyin siihen että kirjasin mustalla kynällä vaakasuuntaisesti (vrt. mindmap) toisen kirjan sisällysluettelon toiselle ja toisen toiselle puolelle. Ja sitten punaisella kynällä kirjoitin joka luvusta muutaman ydinsanan muistiin, vetelin vähän nuolia ja huutomerkkejä sinne ja tänne ja rytkäisin muutamat vieraskieliset sanat sinne oheen, ihan vain silkkaa pompöösiä ylimielisyyttäni.
Viimeiset lunttimerkinnät tein kymmenen minuuttia ennen tentin alkua. Olisin muuten jättänyt kesken, mutta ajattelin että on ihan tyhmää jättää keskeneräinen luntti opettajalle. Että ei anna hyvää vaikutelmaa itsestään.

Sitten menin tenttisaliin ja meinasin saada paniikkireaktion kun katsoin kanssaopiskelijoita: niillä oli kaikilla jotain kolmosen pistekoolla tuherretut nelipalstaiset luntit, pienennetyillä tulostusmarginaaleilla. Ajattelin että apua ja että suurennuslasihan tuossa tarvitaan.
Ja sitten ajattelin uudestaan että apua. Että nyt kyllä olen ihan väärillä jäljillä ja voi kauhistus ja mistäs mulle saataisiin kunnon luntti ja näkisinkö tuon vieruskaverin paperin jos oikein siristäisin.
Sitten ajattelin että joko osaan tai en ja sillä hyvä.
Ja siitä omasta luntista oli oikein paljon apua ensimmäisessä kysymyksessä (juuri oikeat sanat!) ja jonkin verran toisessa.

Toiseen tenttiin en vastannut ollenkaan, koska siihen olisin ihan oikeasti tarvinnut luntin. Eikä semmoista tietenkään juuri siinä tentissä saanut olla. Ja päätä särki ja oli flunssa ja särkylääkkeen vaikutus lakkasi. Sitten menin kotiin varsin tyytyväisenä itseeni.

Minä tarvitsisin lunttia kahteen asiaan: nimiin ja vuosilukuihin.
Ihan vain siitä syystä, että lukiessani hyppelen aina yli kaikki nimet ja vuosiluvut. Tästä syystä tenttikirjani ovat täynnä henkilöitä nimeltään Kukalie jotka tekevät juttuja vuonna mitälie. Ja kun niitä tulee ihan riveittäin, voi mennä sekaisin.
Jostain omituisesta syystä en ole milloinkaan tullut opiskelleeksi historiaa. ("Tässä kuuluisa sotapäällikkö Kukalie on solmimassa minkälie rauhansopimusta vastapuolen sotapäällikkö Kukalien kanssa vuonna mitälie. Seuraavana vuonna...")

Aivan erityistä tuskaa tuottavat venäläiset kirjallisuusklassikot - varsinkin Dosto - koska niissä seikkailee sen seitsemäntoista ivanivanovitshivanovia. Varsin onnetonta sinänsä, koska venäläisissä klassikoissa aina jonkun nimi on oikeasti Ivan jne.
Ja jos sitten sattuu - vaikka älyllisessä keskustelussa - arvaamaan väärin, on hiukan pulassa.
(on myös pulassa jos arvaa väärin Kaarlet ja Kustaat Ruotsin historiassa, Henrikit Englannissa ja Aleksanterit ja Nikolait Venäjällä)

Että semmoisissa asioissa minä tarvitsisin lunttia. Kaiken muun pystyn keksimään ihan omasta päästä.

(luultavasti juuri siksi luen enimmäkseen hömpettä, koska niissä on rajallinen määrä henkilöitä: Nais-Kukalie, joka oletettavasti rakastuu Mies-Kukaliehen. Homma on hallittavissa.)

vähän älyllisempi vessakirjoitus - universtaalla