televiissio-ohjelmanilli

HraH on täpinöissään: suosikkisarja 24 tulee takaisin! Jee. Iloa. Aaltoja.
Minusta se on melkein yhtä hyvä sarja kuin ihmemies MäkGaiver.

Kaksnelosessa Zäk on aina ensin maan alla, joko salaisessa omassa piilopaikassa tai salaisessa kidutuskammiossa. Jos piilopaikassa, hän tuijottaa valokuvaa jostain vaarassa olevasta sukulaisestaan. Jos kidutuskammiossa, häntä kiusataan jollain persverssillä tavalla. Enimmäkseen lyödään, hukutetaan ja piikitetään totuusseerumilla ja muilla merkillisillä aineksilla.
Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin rynnistää pelastamaan yhdysvaltain ja koko maailman presidenttiä jonka ruokaan on pantu myrkkyä ja salaiset terroristit uhkaavat lamaannuttaa newjorkin metron, maailman tietokoneet ja laukaista lähiidän ydinaseet.

Presidentti saa sydänkohtauksen ja sille tehdään ohitusleikkaus salaisessa maanalaisessa leikkaussalissa ja samaan aikaan Zäk taas on vihulaisen vankina jonkin kohtsiltään räjähtävän ydinreaktorin kyljessä. Sitten se mutrusuinen tietokoneassistentti tietokoneassistentoi, Zäk järsii jalkansa poikki päästäkseen karkuun ja maailma pelastuu sinitarran avulla ja pressalle tehdään jalkasiirrännäinen Zäkin irronneesta koivesta. Zäkille istutetaan oman jalan tilalle salaisen tietokoneen sisältävä jalkaimplantti ja sitten alkaa seuraava tuotantokausi ja Zäk on taas salaisessa maanalaisessa paikassa.
Ja ainiin, puuttuu se takaa-ajokohtaus jossa Zäk ajaa öljylastin kourissa turskahtelevan räjähtelevän metron katolla yhtaikaa karkuun ja takaa vihulaista.

MäkGaiverissa on parempaa se, että siinä on vähempi jalkojen järsimistä ja salakammioita ja enempi sinitarraa ja tulitikkuja.

Zäkkiä käy kyllä aika lailla sääliksi, koska kaverilla on menossa työviikon yhdeksäs päivä.
Kyllä en jaksaisi tuommoista duunia kovin montaa päivää putkeen.
Alvariinsa pitää jalkoja järsiä.

CSItä lakkasin katsomasta kun sinne ilmaantuivat myöskin persverssit sarjatappelusrikokset ja sitten kyllästyin siihen hiihtelevään Hortensiaan joka aina kuulustellessa istui selkä kuulusteltavaan päin pöydällä ja pelasi peiliaurinkolaseillaan ja hiihteli sitten salaovelasti peiliseinän taakse tarkastelemaan tilannetta.
Siinä oli vielä semmoiset yliluonnolliset väritkin koko sarjassa ja se Hortensia kähisi peiliaurinkolaseineen.
Miten se voi hiihdellä niin merkillisesti?
Kyllä ei ole vakuuttava poliisi semmoinenkaan.

Sairaalasarjoista kyllästyin TohtoriTaloon kun ne olivat niin samasta kaavasta kaikki, aina ensin joku melkein kuolee ja TohtoriTalo riitelee kauniin sairaalanjohtajan kanssa ja pistää opiskelijat miettimään ja sitten sen potilaan silmästä löytyy joku viekas loinen joka on uinut sinne keskiafrikkalaisen ananaksen kautta selkäydinkanavaa pitkin ja sitten se potilas pelastuu ihan yksinkertaisesti sillä että TohtoriTalo ujuttaa loisen pois vanupuikolla. Tai kävelykepillään. Ja sitten se heittää purkillisen särkylääkettä hetulaansa.

Ja siihen toiseen, mikäsenniminyttaasonkaan sairaalasarjaan kyllästyin kun räjähtivät kaikki sairaalaopiskelijat ja yhdelle tuli syöpä ja sydänkohtaus ja jotain semmoista.

Miksi ihmeessä pitää koko ajan räjähdellä, en jaksa?
Teho-osastossakin meni helikopterin silppuriin se yksi paha lääkäri ja siitä jäi vai makaaberi proteesi jäljelle. Öyk.

Ei tule televiissiosta kyllä mitään hyvää vaikka joka päivä toiveikkaasti niin luulen.
Eilenkin tuli jotain viestijuoksukarnevaalia ja niillä oli ihan liian kivaa kun minulla ei.
Höh.