joulutunnelma lähestynee

En käsitä mitä oikein tapahtui, mutta eilinen ilta kului lämpöisän kotilieden hehkussa.

Riemukas pikkujouluaika on vyörynyt keskenkasvuistemme kouluihin: vähän joka toisella tunnilla katsotaan elokuvaa ja napostellaan karkkia aargh! olisko jo aika keksiä joku muu ajanviete? Tänään yksi luokka juhlii koko päivän, ja jostain kumman käsittämättömästä syystä juuri meidän kotilietemme lämmössä valmistui muffinseja koko luokalle. Ei muuten mutta muut vanhemmat kuulemma hankkivat jotain pientä purtavaa noin kahdella eurolla.
En käsitä miten se on mahdollista.
Tai käsitän. Lapsukainen on viitannut ja ilmoittanut että mepä tuodaan suklaamuffinseja. Grr.

Sen lisäksi piti tietysti viedä pieni pikkujoululahja, mielellään itsetehty (??). Aargh. Aargh. Ja vielä kerran aargh.
Kyllä niin näen silmissäni kaikki strömssöö-äidit nykertämässä sieviä pikkulahjoja jämälangoista ja oljista, arvaan että tietysti tulee himmeli lapselle kotiin. Semmoinen ihan pikkuinen vain, tuosta noin.

No, minä kun olen toistaitoinen ja ajastani muutenkin jäljessä, ehdotin lapsukaiselle että tehdään pikkuleipiä purkissa.

Teimme. Jee.
Otetaan asia pedagogiselta kannalta; tekijä maisteli kaikkia aineksia myös jauhoja.

Yritin hienovaraisesti vihjaista lapsukaiselle että seuraaviin luokan pikkujouluihin jotka vietetään jo viikon kuluttua eri open tunnilla voitaisiin yhdessä nykeröidä jotain esimerkiksi sipsihyllyjen tienoilla.

Ei pidä käsittää väärin: kyllä on ihan mukavaa hääriä keittiössä yhdessä, mutta rimpsuessun puute kaiheroi yhä mieltäni. Ja se että väistämättä kaikkein tylsin osuus paistamisen vahtiminen ja jälkisiivous jää jostain syystä rimpsuessuttomalle minulle. Eikä minua koskaan kutsuta taikinakulhon kaavintaan vaan häädetään pois ja lusikoita heristellään. Höh.

*

Isot työurakat tehty kohtalaisen tyydyttävästi ja kutakuinkin aikataulussa.
Sielu alkaa olla loma- ja joulutunnelmissa.

*