torstai 8. tammikuuta 2015

se koira älähtää...

"työtä-työtä- työtä tehdään /jotta-jotta leipää syödään..."

Hektistä piisaa, ainakin verstaalla.

*

Kyllä ihan pikkuisen hermostuin, kun luin ylen sivuilta semmoisen blogin, missä sanottiin että ihan hirveän-kaamean-kamalaa on, kun nuoriso istuu ja pelaa kaiket lomapäivät kompuutterilla tahi muulla pelikoneettimella.
Että mitä niiden kanssa sitten kuuluu tehdä, tai muuten on laiska vanhempi?

Mimmoisella keinolla kampeat teinin tai esi-semmoisen johonkin muuhun puuhaan koko pitkän lomapäivän ajaksi?
Vinkkejä vastaanotetaan.
Semminkin kun loman aikana ne myös
- kävivät pulkkamäessä
- leikkivät erilaisilla kokoonpanoilla
- lukivat. Myös parempaa kirjallisuutta kuin itse
- katsoivat hyviä elokuvia (yhdessä, koko perhe. Kuolleiden runoilijoiden seura ja Sademies)
- kävivät kirjastossa
- vähän ulkoilivat
- söivät suhteellisen sivistyneesti neljässä eri joulupöydässä ja seurustelivat myös. Sitäkin suhteellisen sivistyneesti.
- kävelivät joulupäivänä kirkkoon ja osallistuivat joululaulutilaisuuteen laulaen. Valitettavan epävireisesti, mutta kiitettävän hartaasti ja mukisematta
- kävelivät useampaan kuin yhteen joulupöytään
- osallistuivat kultturelliin iltapäivään ja leipomiskisaan
- kävivät luomassa lunta
- ulkoiluttivat kissaa (ei voida missään olosuhteissa laskea liikunnaksi, kissaa vaivaa passiivis-aggressiivisuus)
- lukivat kokeeseen tai tekivät muita kouluhommia
- yksi kävi koulukavereiden kanssa ravintolassa syömässä ja sen jälkeen kävelyllä
- täydensivät lahjarahoilla vaatevarastojaan
- piirsivät

On ihan hirveän vaikeaa keksiä puuhaa koko pitkäksi päiväksi.
Kyllä en rupea istumaan viisitoista-, kolmetoista- tai yksitoistavuotiaan kanssa hiekkalaatikolla tai edes pulkkamäessä. (jos nyt edes on lunta) Tai luistelukentällä (jos nyt edes on jäätä).

Olen enenevässä määrin sitä mieltä, että isompien lasten kohdalla (kyllä vain, viisitoistavuotiaskin on lapsi) nuo aikarajoitukset ovat aika keinotekoisia.
En rupea kellon kanssa kyttäämään peliaikaa niin kauan kuin elämässä on muutakin tekemistä kuin se kompuutteri tahi muu härpäke. Niiden kohdalla vain kyttään, jotka selvästi ja helposti addiktoituvat, ärtyvät ja muuttuvat passiivisiksi, ja silloin kyllä annan aikarajoja ja muita kummallisia sääntöjä.
Enkä varsinkaan kun takana oli pitkä työntäyteinen syksy, jonka lopputuotteena keskiarvojen keskiarvo oli yli yhdeksikön ja jonka lopputuotteena alle yhdeksikön numeroita kaikissa todistuksissa yhteensä oli vähemmän kuin ihmisellä on yhdessä käpälässä sormia.

Yritin kuumeisesti muistella, mitä meillä oli tapana tehdä teini- ja esivaiheessa.
Luulen että makasin sängyllä lukemassa.
Tai kuuntelemassa musiikkia.
Tai lönötin sängyssä kirjoittamassa ahdistuneita runoja päiväkirjaan.
Tai lönötin huonossa asennossa kirjoituspöydän ääressä luomassa suurta romaaniani.
Tai lönötin telkkarin edessä katsomassa sitä aneemista tarjontaa, joka silloisilla melkein kolmella kanavalla tarjota oli. (mm. lauantaitanssit ja kokki kolmonen)

Lönötis-lönötis. Sitä on teinin elo.



6 kommenttia:

  1. Kun saa teininä lönöttää, on aikuisena saanut siitä jo ihan tarpeekseen ja jaksaa tehdä töitä.

    VastaaPoista
  2. Mä tunnen kyllä piston sydämessäni, koska pojat pelasivat välillä tuntikausia kännykkäpelejään. Ja siltikin ulkoilivat joka päivä, leffoja mekin katsottiin, tehtiin pizzaa.

    Lukemaan en lapsiani saanut vaikka kuinka yritin. Nyyh!

    VastaaPoista
  3. Muakin ärsytti tuo kolumni. Tais se kalahtaa tännekin.

    Esikoinen on liimantunut koneeseensa ja pienemmät mun koneeseen tai Wiihin. Toisaalta. Esikoinen tulee sieltä kuplastaan ihan itse pois, tekee kotihommia käskemäti, lähtee mukaan kauppaan ja lenkille koiran kanssa, käy luistelemassa, uimassa, kirjastossa, pelaa lautapelejä, katsoo leffoja...

    Pienemmät mä nyt vaan tylysti passitan laitteilta mäkeen. Sit ne naputtaa jotain käsikonsolia tai kännykkänaksuja...

    Meillä ei kyllä tapella pelaamisesta (siis lapset vs aikuiset, keskenänsä kyllä ja siihen se sit yleensä loppuu). Oletus on, että pelata saa, kunhan muutkin hommat sujuu ja ei tapella.

    VastaaPoista
  4. Samoin. Minuakin ärsytti. Kovaa puhetta uraäidiltä, jonka puoliso on viikot Brysselissä... Plus ettei pelaaminen läheskään aina ole vanhempien "syytä" vaan esim. lapsen harrastus tai tapa käsitellä yksinäisyyttä ja kaverittomuutta.

    Pelikasvattajan käsikirja on suositeltavaa luettavaa kaikille ja toki etenkin kasvattajille: siinä lähdetään digitaalisten pelien perusteista ja käydään läpi mm. pelaamiseen liittyviä myyttejä, etuja ja haasteita. http://www.pelipaiva.fi/pelikasvattajankasikirja.pdf

    Toisekseen on tosiaan eri asia puhua nelivuotiaan pelaamisesta kuin vaikkapa neljätoistavuotiaan. Nelivuotiaan pelaamisesta voisi torua vanhempia, isommalle lapselle se voi olla harrastus ja lopulta (aika kovapalkkainenkin) työ.

    VastaaPoista
  5. Minä en lukenut, niin en tiennyt hermostua :)

    Minun työstäni yli puolet on koneella roikkumista. Saan palkkaa sähköpostiin vastaamisesta ja chattailystä ja skypettämisestä :) Ehkä siksi en jaksa aina huolestua siitä, että kakaroilla on usein joku laite kädessä tai nenän edessä.

    Ehkä myöhemmin kadun politiikkaani, mutta en mitenkään kyttää kellon kanssa ruutu/peliaikaa. Sitten pistetään aparaatit piiloon, jos leikit eivät maistu kavereiden kanssa eikä mikään muukaan tekeminen. Jos ei ole kaveria, harrastusta, mitään sovittua ohjelmaa ja velvollisuudet hoidettu, niin miksi ei saisi pelata. Nytkin joululomalla ollaan laulettu tunteja SingStaria ja pojat ovat rakentaneet hienoja juttuja Minecraftissa, jota ajattelin alkaa itsekin pelailemaan lasten kanssa. En mä nyt tiedä, että miten vaikka lautapeli olisi ollut parempi?

    Mutta mä oonkin tietokoneiden käytössä löperö :)

    VastaaPoista
  6. Mun yksi lapsi leikkii mieluiten, yksi pelaa pihasäbää, yksi on koko ajan jollain härpättimellä. kysymys: miten se estetään. Jos potkin pois koneelta, niin tuijottaa kännykkää, jos kännykkä pois, niin tuijottaa telkkaria. Toki heppu tekee yhttään mitään muutakin, mutta myönnän ettei paljoakaan. Yksi tiukka sääntö on et arki-iltana kone kiinni klo 19.

    Mua isä pakotti ulkoileen koko lapsuuden ja vielä teininäkin mesos aiheesta. Voisko siitä johtua et vasta nyt oikein aikuisena joskus tykkään ulkoilusta?

    VastaaPoista