tiistai 10. maaliskuuta 2015

päivä vaihtoon!

Ruokaa keskenkasvuisille, ruokaa gerbaareille, ruokaa kissoille.

Juomaa gerbaarioon, juomaa kissoille, juomaa keskenkasvuisille.

Kissanpahnat, gerbaarinpahnat, keskenkasvuispahnat.

Keskenkasvuisharrastus, gerbaariharrastus, kissaharrastus.

*huokaus*

jääkaapin ovessa; ettei totuus unohdu


*

Olen viime aikoina puntaroinut kasvatusfilosofioitani. onko minulla edes sellaisia?

Tämän syvällisen puntaroinnin jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että olen ihan liian passiivinen ja  lepsu ja liberaali, luotan nuorisooni ihan liikaa, ja ne ovat aivan liian hunningolla.

mm.
en lue niille iltasatua koska emme ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä mitä luettaisiin. Yksi tuttu lukee lapsilleen Ajan lyhyttä historiaa
en preppaa lapsiani loistavaan tulevaisuuteen ks yllä
en pidä niille kesäkoulua enkä anna niille kesätehtäviä vaan odotan itsekin kesää kuin pieni villiheponen edelleen ks. yllä
annan niiden valita itse valinnaisaineet ja koulut joihin ne menevät jatko-opiskelemaan enkä pakota niitä tekemään itselleen hyviä valintoja R olis halunnut mennä kolmoslukioon mut sen äiti pakotti sen valitsemaan ykköslukion.
en tiedä mitä niistä tulee isona ne sentään itse tietävät: arkeologi/paleontologi; sirkustaiteilija /wwf-aktiivi; fyysikko /markkina-analyytikko (??)
ne saavat olla luultavasti ihan liikaa ja ihan liian vapaasti ruudun äärellä
en pakottanut yhtä keskenkasvuista hyvään konserttiin ja sielunkasvatukseen vaan annoin sen olla ihan hunningolla vanhempi opettaa esteettisiä arvoja
puhun niille ihan liian ystävällis-tuttavallisesti ja lasken leikkiä kuin kaveri äiti sä puhut aikuisille ihan toisella tavalla kuin meille silleen virallisesti
annan niiden valita itse harrastukset joita ne harrastavat ja myös ryhmät joissa ne harrastavat "kyllä se on vanhemman velvollisuus päättää mitä ja missä lapsi harrastaa, se on kuitenkin lapsen tulevaisuudesta kysymys"

Julistettuani itseni jälleen kerran epäkelvoksi kasvattajaksi vajosin ahd.angstiin ja minun teki mieleni vain mököttää peiton alla ja olla puhumatta kenenkään kanssa.

Ennen vetäytymistäni katsoin vielä puolisilmällä Satuhäät. miksimiksimiksi, oi miksi?

Julistin itseni myös epäkelvoksi puolisoksi ja totisesti vetäydyin peiton alle mököttämään.

Sepä minusta vasta paremman ihmisen tekikin.

grr tämmöisille päiville: palautustiskille ne, ja uusi korvaava päivä tilalle. Kiitos, mielellään heti.

hänen kuninkaallinen korkeutensa Rönäperän ja muiden vähäisempien maiden prinsessa








5 kommenttia:

  1. Sulla on kasvatusmetodi oikein loistavalla tolalla. "kasvakaa pellossa ja tehkää hyviä päätöksiä ihan itsenäisesti".
    Ei varmaan tarvitse mainita, että oma linjani on hyvin samankaltainen.:D

    Mä en panosta niiden kouluun tai harrastuksiin enkä tulevaisuuteen mut ainakin vielä asiat ihan ok. Toki mä sit vanhana murehdin miksen kasvattanut lääkäri-professori-nimismiehiä.
    Itseasiassa esikko lupasi lähetä mun kanssa kehitysmaihin lapsia pelastamaan. Ihana 13 v!!!!

    VastaaPoista
  2. Ei meilläkään prepata lapsia loistavaa tulevaisuutta varten eikä muutenkaan juuri pakkosivistetä. Toki pojat joutuvat käymään äidin suosikkipaikoissa, joista osa osuu sivistäviin juttuihin. Olen siis lepsu kasvattaja toisaalta silti kotityranni :)

    Sinänsä vähän harmittaa ettei tullut laitettua lapsia englanninkieliseen päiväkotiin ja kouluun, olisivat saaneet kielitaidon ilmaiseksi. Ja toiseksi ulkomailla voisi käyttää babysitteriä ja itse syödä pitkän kaavan mukaan ;)

    VastaaPoista
  3. Mäkin taidan olla lepsu kotityranni. Jossain asioissa eletään kuin pellossa ja jossain esim nukkumaanmeno ajoissa olen tarkka.

    Siis ei kai iltasatuja tarvii enää lukea??

    Jos pitää, niin mäkin vaivun huonoäiti angstiin...

    VastaaPoista
  4. Mä olen kans sellainen seminatsi. Kouluasioissa olen sitä mieltä, että tärkeintä on se, että asiat ymmärtää ja että tajuaa mitä merkitystä milläkin asialla on. Numerot kertovat pääosin vain siitä, onko joku asia opittu ulkoa. Tosin mainitsen kyllä tässä vaiheessa sen, että niiden avulla sitten myöhemmin pyritään sinne kiinnostavaa opinahjoon, joten ne kannattaa pitää kohtuullisina. Pragmaattisuus kunniaan. ;) Mutta koulussa käydään, käyttäydytään kunnolla ja läksyt tehdään. Ihan siksi että siellä on myös muita ja erinomainen mahdollisuus oppia tietynlaista toisten kunnioittamista ja yhteisöllisyyttä.

    Iltasatuja meillä lukee näköjään mies, Urpoa ja Turpoa ja joskus isompikin tulee kuuntelemaan. Yleensä se haluaa mennä lukemaan omaa kirjaansa rauhassa omaan sänkyynsä.Jotta ei Ajan lyhyitä historioita ennenkuin itse kiinnostuu.

    Harrastuspuoli karsiutuu tehokkaasti ihan sillä, että asuu pikkupaikkakunnalla. Jos edes joku osa tarjonnasta kiinnostaa ja sopii kouluaikoihin, fine. Sinne sit. Muutn harrastetaan pääosin kotona onnistuvia. Mutta en ajatellut muuttaa isompaan kaupunkiin, jossa lapsella olisi laajemmin mahdollisuuksia kulttureilleihin harrastuksin. Pitää yrittää keräillä moisia vähitellen täältä... ;) Mieluusti tolkullisen hintaisia sellaisia. Mä olen niin huono äiti, että olen sitä mieltä, että syöminen on tärkeämpää kuin lasten harrastaminen eli meillä harrastetaan asioita, joihin oikeasti on varaa.

    Muta en ole robotti. Olen kärsimätön kotiäiti, joka välistä syöttää lapsilleen vähän vähemmänkin täysipainoisia aterioita. Kun nyt pääosin olisi terveellistä.

    VastaaPoista
  5. P: vai maailmaa pelastamaan: ihana napero sulla <3!

    RvaK ja Elisa: jonkinasteisesta tyranniasta on ihan hyvä pitää kiinni, nukkumaanmenoajat on meilläkin sellainen juttu. Tai eiväthän nuo tietenkään nuku, mutta osaavat pysyä jo poissa yhteisistä tiloista siihen aikaan :)
    Ja Elisa, kyllä kuulemma vielä(kin) kuuluu lukea iltasatu

    Kati: koulun suhteen aivan samalla linjalla! Sanoin lapselle, että kyllä mä hänestä preppaan kympin oppilaankin koska tahansa, mutta parempi on ymmärtää kuin lopottaa ulkoa.

    VastaaPoista