maanantai 8. kesäkuuta 2015

taas mennään

alkukesän hektisin työviikko takana, kahdeksatta työpäivää pusketaan.
Useimpina päivinä olen tullut kotiin ja kaatunut suoraan päiväunille.

*

Olen epähuomioissa luvannut majoittaa meille kaikenmoisia ulkomaalaisia vieraita.
Käsittämätöntä.
En ymmärrä mikä minua on oikein vaivannut: hätinä mahdumme itse majoittumaan meille. Mihin ihmeeseen tungemme yleviin standardeihin tottuneita vierasmaalaisia?

Ja mitä ihmettä me niiden vieraiden kanssa edes teemme?
Meillä ei ole mökkiä, muumeja eikä järveä jossa kesäyönä soudella ja saunoa.
Emme pelaa pesäpalloa emmekä harjoita muitakaan perinnepuhteita (sienestystä, marjastusta taikka päreiden vuolentaa)
Kerrostalosaunassa vastonta on ankarasti kielletty eikä meillä ole koivikkoa jossa kirmata vihdoin.

Kyllä ei hyvin pyyhi ihmisellä heikkopäisyyksissään.

Puolustaudun sillä että toista majoitusta luvatessani olin järjettömän väsynyt työpäivän jäljiltä.
Ja toisen majoituksen kohdalla luulin, ettei meitä muuten vain huolita isäntäperheeksi.

Kjaiks.
Mitä niille edes syötetään? Mämmimaltaatkin loppuivat juuri.



3 kommenttia:

  1. Tsemppiä vieraiden kanssa puljaamiseen.
    Käytä ne torilla, jossain paikallisnähtävyyksissä ja grillaa niille makkaraa. Mitä paksumpi makkara, sen epäluuloisemmin ulkomaalaiset niihin suhtautuvat :) Kävelkää jossain missä on paljon hyttysiä, niin onpahan kotona kerrottavaa. Ota verhot pois, niin tulee paljon puhuttavaa ja kotona kerrottavaa "arvaa oliko vaikea nukkua, kun olin ihan hyttysenpaukamilla ja aurinko paistoi esteettä yöllä sisään". Kaipaatko lisää vinkkejä? :D :D :D

    VastaaPoista
  2. No oikeasti, kävelkää rantoja tai kauniita katuja pitkin. Käytä ne jossain kylmässä vedessä kastautumassa. Valmistakaa lohta ja poronkäristystä (eri aikaan). Ja käykää torilla. Siinä on paketti kasassa :)

    VastaaPoista
  3. RvaK: poroa? Arvaa mikä trauma tulee lapsivieraalle siitä? Meitin vieraat ovat nimittäin lapsia, yksi jaappaniasta ja se tulee ilman vanhempiaan, toinen ämeriikasta ja tulee sentään yhdessä vanhemman kanssa.
    Kyllä en uskalla tarjota poroa sille jaappanin ihmeelle ainakaan. En ehkä myöskään ämerikkalaiselle pienperheelle...
    Ehkä voisin tehdä hirvestä pyöryköitä?
    Ja mustikkaan pitäis viedä se jaappanian ihme kuulemma. Leipoa sen jälkeen piirakkaa somasti yhdessä.

    Molemmille vieraille pitäis tarjota "ihan normaalia perhe-elämää" kaiken virallisen ohjelman vastapainoksi. Joopajoo. Me nojutaan päivästä toiseen...
    -m-

    VastaaPoista