sunnuntai 16. elokuuta 2015

Ihan hyvä viikonloppu

Olen ehtinyt tehdä monenmoista mukavaa ja tärkeää ja kaikkein parasta oli se, että vihdoinkin ehdin mukaan valokuvauskerhon kokoontumiseen, ensimmäistä kertaa koko kesänä. (toivottavasti kerholle tulee jatkoa!)
Ulkoilumaastojen sijaan kerho kokontui tällä kerralla kirkkosalissa, ja johan oli kutkuttava paikka kuvattavaksi.

Oli meditatiivista.
Mahtavaa keskittyä hetken verran vain ja ainoastaan omaan tekemiseen; nähdä, löytää ja oivaltaa.

Ollaan nyt tällä kerralla sitten monin tavoin tunnustuksellisia, kerrankin.

Kotikirkko on vuosi vuodelta tullut tutummaksi ja kotoisammaksi paikaksi.
Välillä se on ainoa paikka jossa toisiinsa kompastelevat, hosuvat ja kiireiset ajatukseni edes hetkeksi asettuvat aloilleen. On edes hetken rauha.


kastemalja

urut

flyygeli

virsikirja; lempikuvani koko sarjassa

kirkkosali

omakuva kirkon pihassa


kotikirkossa ei ole alttaritaulua
katse kohdistuu olennaiseen

penkkien välissä on sanoma sielläkin;
mietin joka kerta, onko arkkitehti suunnitellut penkit tarkoituksella näin syvällisiksi




2 kommenttia:

  1. Oihh, tykkään sun kotikirkosta. Vaikka vanhat keskiaikaiset kivikirkot ovat kauniita, moderneissa kirkoissa on omat juttunsa. Oma suosikkini on Tapiolan kirkko, joka on äänestetty jopa Suomen rumimaksi. Minusta se on niin kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

    VastaaPoista
  2. Totta, vanhoissa kivikirkoissa on patinaa ja henkeä, mutta kyllä modernissakin kirkossa voi olla hyvä ihmisen olla.

    Lakeuden Risti oli pysäyttävä kokemus. Ja Ylösnousemuskappeli (tietänet?)

    VastaaPoista