Hyökkäämme arkeen jälleen, vihdoin, taas, onneksi. Kai.
Keittiöriehaannus
Uusi ja entistä ehompi ruokalistasysteemi on toimiva.
Tykkään kurinalaisuudesta, siitä ettei ruokaa tarvitse pohtia ja arpoa, kunhan tottelen: olen ihan täyden kympin oppilas ja tähtityttö, teen kotitehtävät justiinsa niin kuin lukujärjestys käskee.
Toistaiseksi ainakin.
Tälle alkuviikolle lista oli määrännyt ruuaksi lasagnen/makaronilaatikon ja pannarin sekä kalakeiton ja puuropäivän.
Maanantaina kokkasin ylevöittyneis-inspiroituneissa tunnelmissa laarillisen lasagnea ja rinnalle juureslaatikon, jälkkäriksi veivasin jonkinmoisen marjapiirakan ja pannarin välimuodon.
 |
| vihersalaatin korvike: tikkuratkaisu toimii aina kukkakaali ja porkkana naamioituvat salaatiksi |
Lasagnea tuli jättiläislaarillinen: siitä riitti tiistaillekin. Oheen tempaisin kasvis-vuohenjuustohäsellyksen.
Jälkkäriksi oli jäljellä marjapiirakkaa ja yleisessä kokkailukohelluksessa tempaisin tulemaan vielä marjapuuronkin. Keskenkasvuiset söivät sitä väli- ja iltapalalla.
Tänään on luvassa kalasoppaa ja marjapuuroa ja iso kauppareissu.
Pohdiskelin laiskasti, että voisin taas keskittyä työmaallakin eväspuoleen. Eväskorin pakkaamisessa on kuitenkin tiettyä yleellisyyttä verrattuna siihen että alkuviikosta hakee pussillisen omppuja ja banskuja ja rahkoja ja mässyttää niitä joka armas arkipäivä.
Koulunaloittajaisriehaannus
Ah! muutoin niin täydellisessä äitiyssuorituksessani on joitakin satunnaisia ja vaatimattomia kivikoita ja karikoita, joista koulukirjain päällystäminen on yksi.
Grr sille.
Opinko milloinkaan, ettei kirjamuovia kannata ostaa alelaarista ja säästömielellä, vaan kannattaisi investoida semmoiseen joka ei kupluile, mene kurttuun ja lopu kesken?
Voisivatko muovinvalmistajat ja koulukirjakustantajat keskustella edes vähän keskenään ja keksiä semmoisia koulukirjoja jotka sopisivat muovinvalmistajien standardeihin tai päinvastoin? Muovihävikki on suunnaton.
Koulukirjavaraston haltiat olivat tänä vuonna suopeita: ensihässäkkään tuli vain kaksi päällystettävää.
 |
| omaksi tulevien kirjojen kanssa voi vähän kikkailla |
Liikuntariehaannus
Viime viikolla päätin, että lenkkeilen ihan joka ikinen päivä pienen purtsikkakierroksen, venyttelen ja rupean käymään punttisalilla.
Arvaahan sen; viimeksi lenkkeilin viikko sitten maanantaina.
Eilen olin jo syvällisesti harkitsemassa juoksuvaatteiden etsimistä, kun keskenkasvuinen tuli luokseni: voidaanko mennä kävelylenkille, päätä särkee ja muutenkin.
Arvasin että sillä on jotain mielen päällä.
Menimme.
Oli.
En juossut eilenkään. Olin olemassa lapselleni.
 |
| HKK Rönäperän Prinsessa pääsi pitkästä aikaa ulos Se sai saaliin: kärpäspörriäinen lensi suoraan suuhun. |
Tuo muovihävikki on karmeanISO, tosin luulen, että se on tarkoituksella tehty just näin, jotta saavat enemmän muovitavaraa myytyä :/ Salaliittoteoriaa epäilisin!
VastaaPoistaMä olen todennut, että pitäisi vissiin ottaa käyttöön taas tuo ruokalistasysteemi. Joskus oli ja hyvin toimi. Tai meillä oli tyyliin maanantain perunaa, tiistaina pastaa, keskiviikkona laatikkoruoka, torstaina keittoa, perjantaina mässyruokaa jjne. Mutta sekin auttoi siinä, että joka päivä ei iskenyt epätoivo ja lamaannus. Ja juu, nykyisin taas iskee. Tuohon vaikuttaa toki sekin, että tuo nuorimmaiseni on lajia, joka söisi vain hyvin rajallista määrää ruoka-aineita ihan vain, koska voi olla syömättä. Arghhh...
VastaaPoistaMä tuskailin vihkojen muovitusten kanssa kunnes muistin ne muoviset irtokannet, joita mun lapsuudessani jaettiin ihan koulussa. No, eikun mies Suomalaiseen piipahtamaan ruokiksella ja nyt ei tarvitse painia kontaktimuovien kanssa. Kirjojen suhteen mä olen kyllä vähän rebel. En tuhoa kirjojen kierrätyskelpoisuutta muoveilla, jos kyseessä eivät oe kirjat, jotka kiertävät seuraavalle käyttäjälle. Ihan herttaisen yhdentekevää, jos tehtäväkirjan kansi on pikkuisen kulunut. Sitä ei ole mikään järki muovittaa. Ni.