keskiviikko 16. syyskuuta 2015

superkeittiöhengetär

Elämäni on viime aikoina ollut hektisehköä. Ei varsinaisesti kiireistä, mutta tohinaista; vanhempainiltoja, harrastusmenoja, työjuttuja - sellaista vähän yli normaalin arkiviikon -häsellystä.
Tohinaa semmoisella tavalla etten illalla nukkumaan mennessäni ole ihan varma, olenko koko päivänä muistanut hengittää kunnolla.

Eilen minuun iski pitkästä aikaa keittiösäpsy.

Hieno kolmen viikon ruokalistani alkoi ratkeilla liitoksistaan jo japanianviikolla, ja lopullisesti se lakosi kasaan jossain viime viikon yleishässäkässä. Häpeä tunnustaa, mutta söimme pastaa ja kanakastiketta muistaakseni kolmena päivänä viime viikolla. Niinä päivinä, jolloin emme syöneet pastaa ja kanakastiketta, söimme samaa kuin koulussa. Viikon yök-en-syö -indeksi hipoi taivaita.

Maanantaina tuijotin listaani apaattisaggressiivisissa tunnelmissa ja päätin että niin taikka näin, nyt noudatamme viikkoa numero yksi.
Maanantaina söimme pasta-ja-kanakastiketähteistä kyhättyä kanakiusausta ja /tai kasviskiusausta. yök-en-syö -indeksi: 2/3
Eilen minussa riehui sisäinen keittiöhengetär, ja listalla luki keittopäivä: siispä kasvissosekeittoa (y-e-s -indeksi 2/3), jauhelihapiirakkaa viikonlopun bolon jämät (y-e-s:1/3) ja omenakaurapaistosta koska joku lapsista oli toivonut nimenomaan sitä.
Tämä ei suinkaan riittänyt sisäiselle kotihengettärelleni, joten rytkäisin kasaan vielä marjapuuronkin.

Olen aina luullut että vispipuuro /marjapuuro pitää keittää puolukoista tai punaisista viinimarjoista ja mieluiten ruisjauhoista. Mannaa saa käyttää jos haluaa passata lapsensa pilalle ja tehdä niistä selkärangattomia vätyksiä. Ja sokeria ei juurikaan paljon. meillä koti-kotona kyllä syötiin yleensä kaupan vispipuuroa.

Koska olen itse henkilökohtaisesti oman keittiöni kuningatar, saan päättää mitä siellä tehdään, ja koska hätäpäissäni kasaanrytkäisemäni marjapuuro sai aivan yllättävästi jee-kylläpäs-syönkin -arvostelut ainakin kahdelta, niin jaanpa kanssanne takuuvarman melko syömäkelpoisen visparin ohjeen:

Ihan melko syömäkelponen marjapuuro
pohja: sekamehua oikeassa suhteessa laimennettuna n. 1 l kaikkiaan
tummaa mannasuurimoa sen verran kuin puuroon kuuluu, elikkästen holvaus ja sitten vielä ripottelu
½ tl suolaa
jonkin verran sokeria vajaa puoli desiä ehkä; semmoisen knappervaare-astian puolikkaan kannellisen verran
Keitetään mannapuuro.
Siitä tulee vähän kummallisen väristä, ei kannata näyttää lapsille.
Annetaan jäähtyä jonkin aikaa vaikka vartin. Ja siirretään pois kattilasta, paitsi jos haluaa säästää tiskiä.

Sitten roivautetaan sekaan pari-kolme desiä pakastemarjoja; mustikka-mansikka-vadelma -sekoitusta  huom! kotimaisia että ei tarvitse kuumentaa.
Annetaan niiden pehmetä jonkin aikaa vaikka puoli tuntia.
Sauvasöösäimellä marjat söösäksi puuron joukkoon ja sen jälkeen puuro vatkataan ihanan pehmeäksi marjapuuroksi. Maistetaan vähän ja tarvittaessa lisätään aavistus sokeria vielä.

*

ps. kävin eilen uimassa, tai oikeammin vesijuoksemassa, koska kaikki uimaradat olivat täynnä. juupa-juu.


4 kommenttia:

  1. Kiitos reseptivinkistä! Meillä vispipuuron y-e-s prosentti on 100, paitsi jos joukkoon laittaa siskon ohjeen mukaan vaahdotettua vaniljakastiketta, mutta silloin se on jälkkäri eikä puuro. Joskos kokeilisin tuota sun versiota.

    VastaaPoista
  2. Vispipuuroa kylä voisi. Se uppoaa suht hyvin jälkikasvuun ja ilmakin alkaa viiletä eli on toivoa päästä joskus puuroa vispaamaankin... Mua on sen verran paha poliittinen mielialakriisi päällä että sömiset ovat menneet aika pitkälle keitetyt perunat ja jotain -linjalle.

    VastaaPoista
  3. Minä lakkasin tekemästä vispipuuroa (tai lappapuuroa, niin kuin täällä Torniossa ihmiset kuuluvat sanovan) sen jälkeen, kun lapset teilasivat sen täysin, vaikka mielestäni tuotokseni hipoi täydellisyyttä. Päättelin, että vika on lapsissa, ei vispipuurossa.

    Uimahallissa käydessä on hyvä tietää milloin siellä on kohtuullisen tyhjää, eikä siten tarvitse jakaa tilaa mummojumppien tai muiden hikipäiden tai uimaseurojen tai kouluryhmien kanssa.

    VastaaPoista
  4. Lappapuuro?!
    Onpa metka nimitys :)
    Ja kyllä, olisi paikallaan tietää, milloin uimaseuralaiset puljaavat hallissa, tai mummot. Valitettavasti minulla oli käytettävissäni vain se aikaikkuna, jolloin kokoontuivat sekä mummot että tosiuimarit ja vielä lisäksi joku vesipallojoukkuekin. (grr)

    Kati+Tähtönen: tämä vispari oli aika mukavan makeaa. Ja kun marjoja ei keitetä, ne maistuvat minusta paremmalta.

    VastaaPoista