Se oli kissojen mielestä ihan mahtijuttu, varsinkin niin kauan kun laatikko oli avaamattomana keskellä eteistä.
Suloisista pulluraposkistani keskimmäinen päätti, että mehän kokoamme puun justiinsa ja heti minä olin ajatellut että lähinnä ehkä viikonloppuna, jos silloinkaan.
Sekin oli kissojen mielestä ihan mahtijuttu.
Varsinkin kun olimme kaikkine ruuveinemme, pylväinemme ja holkkeinemme keskellä eteistä.
 |
| mikäs juttu tää on? |
Kissapuu kohosi kauniina ja ylväänä korkeuksiinsa ja täysin suunnittelemattomasti onnistuin muutamalla vaivattomalla manööverilla luomaan kisuille täydellisen puuhamaan.
Se ei ollut kissojen mielestä ollenkaan kivaa.
Eihän se kissapuu ollut edes keskellä eteistä.
Se ei ollut keskellä yhtään mitään.
Sen lisäksi kissapuu on hirveän korkea ja iso ja korkeassa ilmanalassa happi on ohutta ja kissaa alkaa ahdistaa ja huimata.
Ja sitä paitsi toisen kissan tassu tarttui kiinni raapimatolppaan.
Molemmat kissat menivät mököttämään, toinen sängyn alle ja toinen pahvilaatikkoon.
 |
| kissaeläin pelottavan korkealla |
 |
| ylätaso on epäilyttävän korkealla, eihän sinne edes pääse mitenkään |
Muuten hyvä puu, mutta sittenkin vähän liian pieni coonille ja myös sille toiselle epärodulliselle jättiläiskissallemme. Edes keskenkasvuinen, siro ja hoikka pikkukisu ei hanskannut kissapuun originaalia mallia, jossa toiseksi ylimälle tasolle olisi kuulunut mökki. Poistimme mökin, niin että tasolle mahtuu istumaan ja leikkimään. Meidän kissamme eivät muutenkaan ole kolopesijöitä.
huomasin taas kerran että muunneltavuus on mahtava asia: sekä puuhamaanurkkausta että siitä sivuun heiteltyjä asioita voi vapaasti sijoitella uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti