tiistai 22. maaliskuuta 2016

huijatuksitulleen vaatimaton lohtu

olen koko viime syksyn ihmetellyt, mikä rahapolitiikassani on muuttunut.
Mihin raha valuu sormieni lomasta?
Miksi en saa hankittua mitään hassuja ylimääräisiä hömpöttelyjuttuja? tiedättehän, kuinka paljon väsynyt sielu haluaa ja tarvitsee kaikenmoista pientä turhaa ylimääräistä? paljon.

Minua on huijattu.
Ihan selvästi minua on huijattu.
Teininälkä ei ollutkaan mikään ohimenevä vaihe suloisten pienten pulluraposkieni elämässä.
Se ei ollutkaan muutama kuukausi tai kukaties yksi vuodenkierto, jonka jälkeen palataan takaisin ruotuun ja normaaliin elämään.
Siis siihen jossa neljäsataa grammaa jauhelihaa riittää kahdelle aterialle.

Mitä vielä.
Ne kehvatsut ottivat ja kasvoivat aikuisen kokoisiksi ja näköisiksi.
Pöytämme ympärillä ruokailee nykyään neljä aikuista ihmistä ja vielä toistaiseksi yksi hiirulainen.

Eikä siinä vielä kaikki.
Vaatekaupassa asioi neljä aikuista ihmistä ja yksi tyylitietoinen hiirulainen.
Kenkäkaupassa asioi neljä aikuista ihmistä ja yksi tyylitietoinen imeldamarcos.
Lentokoneissa asioi jo viisi aikuista ihmistä.
Ja tämä asiaintila on pelottavan vääjäämättömän järisyttävän kohtalokkaalla tavalla pysyvä olotila.
Ne eivät enää kutistu, nuorennu tai toivottavasti lakkaa syömästä.

Ja me hullut olemme jonain heikkona hetkenä luvanneet niille, että tuemme koulutusta ja opiskelua: kotona saa ruuan ja muun huollon koko opiskelu-uran ajan, jos niin haluaa.
*huokaus*

Tästä vääjäämättömästä asiaintilasta johtuen olen ajautunut kurimukseen, jossa toistuvasti, päivittäin ja aivan häpeämättömästi antaudun viettieni valtaan.


Syön lohtuhapsua.



5 kommenttia:

  1. Meillä on ne tutkimusten mukaan kalleimmat vuodet vielä edessäpäin ja nyt saamme nauttia niistä halvimmista vuosista. Mutta ei mitkään vuodet ole halpoja viisihenkisessä perheessä. Meillä on ollut pari viime vuotta edullisempia vaatteiden ja kenkien suhteen. Ei ole tarvinnut niitä varaparien varapareja ja samat kamat ovat menneet jopa kaksi kautta.

    VastaaPoista
  2. rvaK: tuo on totta, ja aikuiseksi kasvamisen hyvä puoli - varusteet, vaatteet ja kenägt saattavat mennä pari vuotta peräjälkeen. Jos vain kelpaavat...

    VastaaPoista
  3. Puhut asiaa!

    Musta tuntuu, että saan joka kuu vain ammentaa teinin pohjattomiin ostoksiin. Ja täytyy kyllä sanoa, että ihan tarpeeseen se ostaa. Ja pahemmaksi muuttuu, kun noi kaksi muuta kasvavat perässä!

    VastaaPoista
  4. Teiniys on pohjaton kaivo. Eikä asiaa hirveästi auta kaiken tasainen kallistuminen, asumisen, syömisen (halpuutukset on höpöhöpöä), kulkemisen.

    VastaaPoista
  5. Totta tuokin, elämä kallistuu.
    Ja meilläkin - onneksi - nuo teinien tarpeet ovat ihan asiallisia. Annamme niille ihan naurettavan pientä kuukausirahaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että saamme kaivaa kuvetta tämän tästä niiden tarpeiden täyttämiseen. Mutta pyytävät vain asiasta ja asiaan.

    VastaaPoista