tiistai 15. maaliskuuta 2016

Mutta missä on Anna Karenina?

Все счастливые семьи похожи друг на друга, каждая несчастливая семья несчастлива по-своему.(*)

Isosisko: äiti, onko meillä Anna Karenina?

minä: tietysti.

Isosisko: mä tarviin sen meidän näytelmään torstaiksi.


Hipsuttelin Isoveljen huoneeseen, jonne taloutemme pääkirjahylly on asemoitu, ja muistin heti, että etsin tummaa paksua pokkarilaitosta, vähän samannäköistä kuin LOTR:in pokkariversio. Joka näköjään onkin tuossa silmäpaikalla keskimmäisessä hyllyosiossa. Heti LOTRin kovakantisen laitoksen vieressä.

Muistin myös heti samointein että olen viimeiset kolme tai neljä vuotta suunnitellut järjestäväni kirjahyllyn hetikohta kun on ylimääräistä aikaa.

Все смешалось в доме Облонских. (*)


Kirjahyllymme on kertakaikkisesti pahuuden hallussa.
Dekkarit, pokkarit, keittokirjat, tietokirjat, sarjakuvat, kaikki samassa kaaoksessa, enimmäkseen siinä keskimmäisen hyllysektorin silmäpaikalla. 
Enimmäkseen kahdessa rivissä.

Päättelin että venäläiset klassikot sijaitsevat kaikki lähekkäin, ja keskenään suunnilleen samassa sektorissa. Kaikesta päätellen se näytti olevan keskimmäisen hyllyosion kaksi ylintä hyllymetriä. Sinne siis jakkaroineni.
Siellä olivat Dostot, Gogolit ja kumppanit. Sota ja rauha havaittiin myös, samoin uudempaa tuotantoa. 
Mutta ei Anna Kareninaa.

Siirryin seuraavaan sektoriin. Lisää Dostoja ja muita vekkuleita.
Mutta ei Anna Kareninaa.

Huokaisin, kävin antamassa väliaikatiedon. Anna K on kadonnut.
Aloin järjestelmällisesti seuloa läpi hyllyä alhaalta oikealta tietokirjoista.

Metritolkulla hraH:n History of Philosophy ja Philosophy of History ja History of History ja Philosophy of Philosophy jne, kaikkine mahdollisine variaatioineen.
Sen jälkeen metritolkulla sanakirjoja. Suomi-englanti-suomi, suomi-ruotsi-suomi, suomi-latina-suomi, suomi-suomi jne, kaikkine mahdollisine variaatioineen.
Mutta ei Anna Kareninaa.


Muutama säälittävä koriste-esine yrittää markkeerata hienostunutta sivistystä kirjahyllymme mielipuolisessa kaaoksessa, mausteena teinitauhkaa, johon Ei Saa Koskea, koska se voi joskus olla tarpeellista.
Mutta ei Anna Kareninaa.

Aloin jo panikoitua.
Ihan varmasti meillä on Anna Karenina. Ihan varmasti en ole lähettänyt sitä kirpputorille.
Aloitin toisen, entistäkin järjestelmällisemmän etsintäkierroksen.
Tällä kertaa ylhäältä vasemmalta cd-levyistä.





Kirjahyllymme äärimmäisessä vasemmuudessa, neljäkymmentä vuotta vanhojen akkareiden takana, minne ei päivä paista eikä valo yllä - Anna Karenina.

Jos elämänhallintamme on näin masentavissa kantimissa, miten meidän sallitaan pitää lapsia?



(*)Все счастливые семьи похожи друг на друга, каждая несчастливая семья несчастлива по-своему. Все смешалось в доме Облонских.
Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.
Kaikki oli mennyt sekaisin Oblonskien perheessä.

5 kommenttia:

  1. Mutta löytyi siis kuitenkin :)
    Kirjat ja kirjahyllyt <3

    VastaaPoista
  2. Mä juuri pari viikkoa sitten siivosin meidän kirjahyllyt ja otin pois kirjat, joita ei varmasti tule ikinä enää luettua (vein ne duunin kirjahyllyyn). Ja mitä tekee ihminen, joka on juuri saanut runsaasti ja ruhtinaallisesti lisää säilytystilaa...... no ostaa tietenkin lisää kirjoja <3 mies huokaisi melkoisen kovaäänisesti.

    VastaaPoista
  3. Mäkin siivosin kirjahyllyn. Poistin pari kassillista kirjoja ja nyt en ymmärrä miten ne ovat mahtuneet sinne. Ostin myös neljä kirjaa lisää ja pohdiskelin muutamaa muuta, mutta piheys iski.

    VastaaPoista
  4. :)
    vielä en tarttunut kirjahyllyn siivousurakkaan.
    Syyt löytyvät yltä; heti kun hyllyssä on tilaa, se täyttyy...

    VastaaPoista