torstai 14. huhtikuuta 2016

matkakuumeessa?

Eiliset synttärilempiruoka-arpajaiseni ratkesivat varsin onnekkaasti marketissa kotimatkan varrella.

Voiko kukaan vastustaa alelaariin hylättyä yksinäistä sacherkakkua?
Voiko?
Siis oikeasti, voiko?

yksinäinen hylätty kakku ja lopputulema

Jos nyt hakemalla hakee jotain syntymäpäiväkurjuutta, -kriiziä ja -natinaa, niin siemaus kuohujuomaa olisi kukaties kruunannut fiestani, mutta sitä ei ollut alelaarissa. 

*

Huomenissa kutsuu suuri maailma: luvassa pitkä viikonloppu Manner-Euroopassa.

Kun suunnittelimme matkaa, teetimme talouden nuorison keskuudessa kiertokyselyn aiheesta Kuinka Helsinkiin - bussilla vai lentäen.
Nuoriso oli liikuttavan yksimielisiä asiasta, investoimme siis yleiseen matkustusmukavuuteen ja -nopeuteen.
Nyt ne kitisevät että olemme järjettömiä tuhlareita ja ympäristörikollisia, ihan hyvin olisimme voineet mennä bussillakin.

Edellisellä reissulla vaihdoimme konetta Kööpenhaminassa, ja oli suuren maailman tuntua.
Hetken verran nimittäin: sen ajan kun laukkasimme transit-hallin läpi kohti sisäisten lentojen osastoa. 
Sisäiset lentelijät opastettiin käytävälle A, joka avautui edessämme avantgardistisena, valkeana ja pitkänä.
Sitä jatkui äärettömiin kohti pisteenkokoisena siintelevää horisonttia.
Sen ikkunoista näkyi kynnöspeltoja, lehmiä ja traktoreita.
Ja käytävä A vain jatkui.

Usko meinasi kokonaan loppua kesken siinä vaiheessa kun tanskalainen maajussi vilkutti ikkunasta, mutta lentokentän tinkimättömät opasteet johdattivat meitä yhä syvemmälle maaseudun uumeniin käytävä A:ta pitkin.

Aivan silmänkantamattomiin jatkui käytävä A.

Käytävä A päättyi kilometrisen vaelluksen jälkeen vähän nuhjaantuneeseen kuohujuomabaarittomaan karvalakkiodotushalliin, jossa sirkeästi hymyilevä lentokenttävirkailija kertoi, että olemme kyllä oikeassa hallissa, mutta lähtöportista ei ollut vielä tietoa.
Sen reilun puolituntisen aikana kun vaihtoyhteyttä odotimme, vaihtui lähtöportti kolme kertaa.
Huvitti, kun lentäjät laukkasivat portilta toiselle.

Tänä vuonna haaveilin, että voisimme istuksia jossain kansainvälisen lentokentän loungessa siemailemassa kuohuvaisia juomia mikä ihmeen obsessio minulla on kupliin? ja nautiskelemme eurooppalaisesta menosta. 
Kattia kanssa, vaihdamme konetta rapsakassa tahdissa Helsingissä. 
Laukkaamme taas kerran karvalakkiosastolta toiselle.

närkästynyt kissaeläin - lahjakkaan lapsen huuto - hauska statement fillarissa








1 kommentti:

  1. Ihanaa lomaa!

    Ja hei, valitkaa se kuoharillinen launge, jooko?? Please!

    VastaaPoista