muistikirjahulluus

Viikonloppuna Isoveli totesi tarvitsevansa uuden muistikirjan, kun vanha kastui käyttökelvottomaksi.
Minä puolestani totesin etten voi mitenkään jatkaa omaa vanhaa päivä- /muistikirjaani kun siitä tulee ahdistunut olo. viime talvi oli vähän raskas.
Taloudessamme vallitsi siis akuutti muistikirjahätätilanne.
Menin kauppaan ja ostin kolme  ehkä neljä en muista uutta muistikirjaa.

Minua nähkääs vaivaa muistikirjahulluus.

Haluaisin olla semmoinen ihminen jolla on aina muistikirja mukanaan ja se olisi värikäs ja iloinen ja siinä olisi lippuja ja lappuja ja teippejä ja suunnitelmia ja luonnoksia ja päiväkirjajuttuja ja talousosio ja sitten se kohta että milloin on vaihtanut kissanhiekat, gerbilaarin purut ja hiilihappopatruunan ja milloin on kelläkin ollut päänsärky tahi flunssa ja paljonko meni finanssia kauppaan ja hauskoja sitaatteja ja angstisen aikalaisromaanin syntysanat ja se olisi jännittävällä tavalla käytössä nuhjaantunut mutta silti siisti.
Ja haluaisin istua jokirannassa kahvilla salamyhkäisen näköisenä muistikirjaani lehteillen ja kirjoitellen.

Muttakun.

Ensinnäkin minusta on ihan tyhmää laahata mukanani ylimääräistä roinaa.
Jos nyt vielä muistikirja kulkeekin, niin totisesti en laahaa mukanani mitään värikyniä, tusseja, teippejä ja muita askartelutarpeita ihan vain siksi että saisin väritettyä muistikirjani sivuille että gerbilaarin purut vaihdettu 12.5. tämä oli villi veikkaus, luultavasti täysin paikkansapitämätön.

Toisekseenkin minulla on muistikirja ja kalenteri ja toinen kalenteri ja työmuistikirja ja työkalenteri ja päiväkirja ja blogi ja kamera kännykässä ja veska täynnä muistilippuja ja lappuja ja taskut myös. Eli toisin sanoen runs. nyt ymmärrätte miksi gerbilaaripurujuttu on vain veikkaus, en muista mihin olen kirjoittanut viimeisimmän purunvaihtopäivän. tarvitsen ehkä vielä yhden muistikirjan.

riittävä muistilappu: muista varata kirjastosta!
(kirjabongausta kirjakaupassa)

Kolmannekseenkin minusta tuntuisi tosi kummalliselta värittää ja teipata ja nykeröidä kun teen sitä muistikirjaa vain itselleni. Kun tuommoinen visuaalisuus ei ole yhtään minun juttuni, vaikka se onkin kivan näköistä. minulla on kokonainen pinterestillinen hienoja muistikirjaohjeita. kyllä en ymmärrä oikein koko pinterestiäkään. 

muistikirjasta: kivoja kirjoja
nää on kaikki jo luettu tai ainakin tsekattu

Neljännekseenkin en muista saattaneeni päätökseen yhden yhtäkään muistikirjaa tai päiväkirjaa.
Järjestelin viikonloppuna kaappeja ja laatikoita ja kasasin kaikki löytämäni ja aloittamani muistikirjat yöpöytäni kaappiini. Niitä tuli puoli metriä. Lyhyin oli Pikkusiskon sairaalapäiväkirja (n. 15 sivua), pisimmälle kirjoitetussa oltiin vähän yli puolivälin.
Oho, muistin juuri että vielä ainakin keittiön kaapissa on parin vuoden takainen kotimuistikirja.


Puolustuspuheenvuoro.

En olisi ikimaailmassa ostanut itselleni Moleskinea mutta Isoveljelle ostin.
Se valitsi tuomastani pinosta kumminkin halpiskaupan kolmen euron version, niin että nyt minulla on kaapissani ihan ikioma korkkaamaton Moleskine.
ja kaksi aktiivikäytössä olevaa keskeneräistä muistikirjaa. toinen arkimuistettaville ja toinen kirjallisille pyrkimyksille. ja sitten on vielä kotikalenteri.
ja puolimetriä käytöstä poistettuja keskeneräisiä muistikirjoja.

Kun pelkästään ajatus uudesta muistikirjasta sai luovuuden voimat minussa jyllertämään siinä määrin että  keksin kaksi hyvää visuaalista työjuttua ihan noin vain jo ennen kuin sain edes avattua sen uusimman muistikirjan paketistaan.

sen lisäksi rupesin haaveilemaan moleskinen muistikirja-kalenterista, kehvatsun kirjakaupanmyyjä. grr.

Ja koska minulla on tänään laifstailhenkinen bloggauspäivä, niin modernilla ajan hengen mukaisella otteella loppuheitto

Mitenkä on, rakkaat söpöhöpöpupuslukijani: muistikirjat - puolesta vai vastaan?
Mitä kokemuksia sinulla on?
Käytätkö?
Näytätkö?
Voiko muistikirjahulluudesta parantua?

muistikirjasta: reseptiikkaa
pieni yritys visuaalisuuteen: venkoilevat kehykset
"vaivaa kauan. vaivaa lisää" - ihan käypä ohjeistus