keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

muistikirjahulluus

Viikonloppuna Isoveli totesi tarvitsevansa uuden muistikirjan, kun vanha kastui käyttökelvottomaksi.
Minä puolestani totesin etten voi mitenkään jatkaa omaa vanhaa päivä- /muistikirjaani kun siitä tulee ahdistunut olo. viime talvi oli vähän raskas.
Taloudessamme vallitsi siis akuutti muistikirjahätätilanne.
Menin kauppaan ja ostin kolme  ehkä neljä en muista uutta muistikirjaa.

Minua nähkääs vaivaa muistikirjahulluus.

Haluaisin olla semmoinen ihminen jolla on aina muistikirja mukanaan ja se olisi värikäs ja iloinen ja siinä olisi lippuja ja lappuja ja teippejä ja suunnitelmia ja luonnoksia ja päiväkirjajuttuja ja talousosio ja sitten se kohta että milloin on vaihtanut kissanhiekat, gerbilaarin purut ja hiilihappopatruunan ja milloin on kelläkin ollut päänsärky tahi flunssa ja paljonko meni finanssia kauppaan ja hauskoja sitaatteja ja angstisen aikalaisromaanin syntysanat ja se olisi jännittävällä tavalla käytössä nuhjaantunut mutta silti siisti.
Ja haluaisin istua jokirannassa kahvilla salamyhkäisen näköisenä muistikirjaani lehteillen ja kirjoitellen.

Muttakun.

Ensinnäkin minusta on ihan tyhmää laahata mukanani ylimääräistä roinaa.
Jos nyt vielä muistikirja kulkeekin, niin totisesti en laahaa mukanani mitään värikyniä, tusseja, teippejä ja muita askartelutarpeita ihan vain siksi että saisin väritettyä muistikirjani sivuille että gerbilaarin purut vaihdettu 12.5. tämä oli villi veikkaus, luultavasti täysin paikkansapitämätön.

Toisekseenkin minulla on muistikirja ja kalenteri ja toinen kalenteri ja työmuistikirja ja työkalenteri ja päiväkirja ja blogi ja kamera kännykässä ja veska täynnä muistilippuja ja lappuja ja taskut myös. Eli toisin sanoen runs. nyt ymmärrätte miksi gerbilaaripurujuttu on vain veikkaus, en muista mihin olen kirjoittanut viimeisimmän purunvaihtopäivän. tarvitsen ehkä vielä yhden muistikirjan.


riittävä muistilappu: muista varata kirjastosta!
(kirjabongausta kirjakaupassa)


Kolmannekseenkin minusta tuntuisi tosi kummalliselta värittää ja teipata ja nykeröidä kun teen sitä muistikirjaa vain itselleni. Kun tuommoinen visuaalisuus ei ole yhtään minun juttuni, vaikka se onkin kivan näköistä. minulla on kokonainen pinterestillinen hienoja muistikirjaohjeita. kyllä en ymmärrä oikein koko pinterestiäkään. 


muistikirjasta: kivoja kirjoja
nää on kaikki jo luettu tai ainakin tsekattu


Neljännekseenkin en muista saattaneeni päätökseen yhden yhtäkään muistikirjaa tai päiväkirjaa.
Järjestelin viikonloppuna kaappeja ja laatikoita ja kasasin kaikki löytämäni ja aloittamani muistikirjat yöpöytäni kaappiini. Niitä tuli puoli metriä. Lyhyin oli Pikkusiskon sairaalapäiväkirja (n. 15 sivua), pisimmälle kirjoitetussa oltiin vähän yli puolivälin.
Oho, muistin juuri että vielä ainakin keittiön kaapissa on parin vuoden takainen kotimuistikirja.


Puolustuspuheenvuoro.

En olisi ikimaailmassa ostanut itselleni Moleskinea mutta Isoveljelle ostin.
Se valitsi tuomastani pinosta kumminkin halpiskaupan kolmen euron version, niin että nyt minulla on kaapissani ihan ikioma korkkaamaton Moleskine.
ja kaksi aktiivikäytössä olevaa keskeneräistä muistikirjaa. toinen arkimuistettaville ja toinen kirjallisille pyrkimyksille. ja sitten on vielä kotikalenteri.
ja puolimetriä käytöstä poistettuja keskeneräisiä muistikirjoja.


Kun pelkästään ajatus uudesta muistikirjasta sai luovuuden voimat minussa jyllertämään siinä määrin että  keksin kaksi hyvää visuaalista työjuttua ihan noin vain jo ennen kuin sain edes avattua sen uusimman muistikirjan paketistaan.

sen lisäksi rupesin haaveilemaan moleskinen muistikirja-kalenterista, kehvatsun kirjakaupanmyyjä. grr.

Ja koska minulla on tänään laifstailhenkinen bloggauspäivä, niin modernilla ajan hengen mukaisella otteella loppuheitto

Mitenkä on, rakkaat söpöhöpöpupuslukijani: muistikirjat - puolesta vai vastaan?
Mitä kokemuksia sinulla on?
Käytätkö?
Näytätkö?
Voiko muistikirjahulluudesta parantua?

muistikirjasta: reseptiikkaa
pieni yritys visuaalisuuteen: venkoilevat kehykset
"vaivaa kauan. vaivaa lisää" - ihan käypä ohjeistus


14 kommenttia:

  1. Minä niin haluaisin olla muistikirjaihminen, mutta kun en jotenkin yhtään osaa olla sellainen. Muistiinpanot kulkevat mukana kännykässä tai pienessä kalenterissa. Mielelläni kyllä näkisin itseni kirjaamassa ylös elämää suurempia aforismeja, runonpätkiä tai just niitä romaaninalkuja. Johonkin nättiin kuviolliseen muistivihkoon. Mutta kun ei niin ei :D
    (Voisin silti kyllä ostaa sellaisen nätin vihkon ja sitten lopun elämääni haaveilla, että mitähän siihen kirjoittaisin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula: rohkeasti nyt heti muistikirjakaupoille vain - ettei jää mitään tekosyitä tai esteitä sen suuren romaanin tielle!

      Poista
  2. En ollut. Todellakaan. Meillä kaikki on kalenterissa köökin seinällä ja täts it. Siihen ei paljoa fiiliksiä lisäillä :D Muttamutta. Uusien luottamustehtävien myötä olen joutunut tilanteeseen, että minulla onkin sellaista muistettavaa ylös laitettavaksi, ettei ne ehkä ihan jokaisen meillä kylälevän silmille ole suotavia - yhteiskunnallista pohdintaa ja päätöksentekoa edeltäviä juttusia. Kirjoittelin niitäkin ensin aina esityslistojen kylkiin, mutta ne tuppasivat olemaan hukkasteillä aina sen jälkeen. Onneksi mainostyrkytin antoi Yrittäjäristeilyllä kassillisen kamaa, jota ilman en enää voi kuvitella toimivani: muistikirja ja siinä vielä kynä mukana! Tadaa, olen sivistetty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupla: tuo kuullostaa jo melkein pelottavan sivistyneeltä ja aikuiselta: yhteiskunnallista pohdintaa ja päätöksentekoa! (respect)
      Minun muistikirjani koostuvat lähinnä noista yllämainituista gerbiilinpurut /kissanhiekat /hiilihappopatruuna vaihdettu + viikon ruokalistan suunnittelu (jos edes sitä)

      Poista
  3. Mä aloitan jatkuvasti erilaisia muistikirjoja. Ja ostan uusia. Luonnoslehtiöitä ja pikkuvihkoja ja kaikkea siltä väliltä. Ja ne jäävät järjestään joko kokonaan käyttämättä tai siten niissä on muutamalla sivulla jotain tai sitten lapset varastavat ne piirustustarkoituksiin... No, yksi poikeus on. Keittiössä on runomuistikirjana uransa aloittanut kierrekantinen, vaaleanpunapaperinen vihko, johon on alkanut kertyä erilaisia reseptejä.

    Se artjournal on edelleen käytännössä aloittamista vaille valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. artjournal ei ole mun juttuni, testattu on. (yksi muistikirja, noin kolme sivua)
      En ole sellaisella tavalla visuaalinen tai askarteleva ihminen.

      Puhtaassa, tuoreessa, korkkaamattomassa muistikirjassa piilee suuri mahdollisuus - siksi ne varmaan ovat niin ihania!

      Poista
  4. Oih, tässä niin rakas aihe mulle <3 Mun sielussa syvällä asustaa muistikirjaihmisen sielu. Muistikirjoja on mailin pituinen jono (ainakin melkein). Osan olen aloittanut, osa vielä plankkoja. Ostan muistikirjoja, ihania kun ovat, kaiken aikaa uusia. Ovat mahdollisuuksia kaiken mahdollisen kirjoittamiselle. Käden kautta kulkevat ajatukset kaikkein kirkkaimmin. Kirjoittaen.
    Olen Pinterestissä täysin koukussa erilaisiin journal-kuviin. Läähätän ihastuksesta niiden äärellä. Minäkin joskus osaan sen kaiken... hih!

    Muistikirjat ovat ihania ja niiden täyttäminen antoisa harrastus. Niin haluan uskoa. Kunhan sille levelille joskus pääsen.

    Moleskineissa on sitä jotain (muutakin kuin hinta). Tai ehkä juuri se hinta. Tuntuu tooooosi hienolta sellaiseen kirjoittaa. Mulla on töissä sellainen muistiinpanoalustana. Kokouksissa avaan sen suurella hartaudella ja toivon kaikkien muiden huomaavan kuinka hieno kirja mulla on ;D

    Ihanaa juhannuksen aikaa Marika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistikirjat ovat ihania - ja ostaisin niitä paljon paljon enenmmän ellen olisi niin pihi. Ja ankara itselleni: pitää olla suunnitelma, mihin muistikirjaa tarvitsee :)

      Silloin kun pinterestöin (pinterestaan?), läähätän juuri noiden journal-kuvien äärellä; olisi hienoa osata ja viitsiä tehdä sellaisia. Sellainen lähestymistapa arkeen, kirjoittamiseen, muistamiseen, olemiseen on vain niin kovin vieras. (kokeiltu on! kyllähän se minunkin tekemänäni näyttää ihan kivalta, mutta ei tunnu yhtään omalta)

      Luulen, että nyt kun pääsin (no hyvä on päästin) itseni moleskineen käsiksi, en enää siitä pääse eroon...

      Iloista juhannusta saareen!

      Poista
  5. Olen ajoittainen muistikirjaihminen. Joskus työjuttuja varten iskee sellainen, että nytpä pistän kaikki jutut muistikirjaan ja jossain keskellä on sivu tai kaksi henk. koht. asioille. Yleensä sorrun muistilappuihin. Kotona tuhertelen kaikenlaista kirjekuorien kääntöpuolille, töissä hamstraan kierrätyspaperia. Tärkeimmät valokuvaan kännykällä. Niitä on välillä tihrustettu porukalla, kun jälkikäteen on todettu, että kokousmuistiinpanot eivät ollutkaan niin täydelliset ja yritetty kuvista selvittää detaljeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työssä muistikirja (tai mun tapauksessa kalenteri/työlista) on aivan ehdoton. Harvemmin työpäivissäni on kellonaikaan sidottuja juttuja, joten kalenteria en siinä mielessä tarvitse, mutta työkalenterissa on kaikki (no suunnilleen) mitä ihmisen tarvitsee muistaa.

      Poista
    2. niin ja kotioloissa kirjekuoret ovat oikein käypää muistilapputavaraa.

      Välillä ostan perfroidun vihon ihan vain muistilapuiksi, mutta palaan aina kirjekuoriin :)

      Poista
  6. ps. jos jotakuta nyt kovasti jäi vaivaamaan, niin gerbilaarin purut on vaihdettu 22.5 ja kissanhiekat 6.5. Kotikalenterista tarkistin.

    Purut vaihdetaan aika pian ja hiekat vähän ennen kuin pentu tulee taloon :)

    VastaaPoista
  7. Tänään heitin monta (niin monta, etten edes uskaa arvata määrää) muistikirjaa, päiväkirjaa ja rukouspäiväkirjaa kaatikseen. Aikaisimmat ehkä 70-luvun lopulta, aikakin muistan yhden vuodelta -82. Näin monta vuotta kulkenut mukana aika monessa paikassa, nyt riitti.

    Toivottavasti tämä ei ollut kovin masentava kommentti. Kääks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole masentavaa :)
      Muistikirjat, päiväkirjat, vastaavat - nehän kuuluvat siihen aikaan ja hetkeen, jolloin niitä on kirjoitettu ja tarvittu.

      Poista