Juhannus - prokrastinaatio pois kodeistamme!

Terveisiä kurjuudesta: mökittömän juhannus on kuulemma yksi maailman kurjimmista asioista.

Kotilauma palautui täysilukuiseksi torstai-iltapäivällä, kun Isoveli kotiutui ensimmäiseltä leirikierrokseltaan.
Näytti siltä, että leireilyn saldona olisi yksi kadonnut kännykkä ja yksi hajonnut pesukone.
Suljin liittymän ja potkin pesukonetta.

Perjantaiaamuna vetelehdimme, minkä ehdimme.
Isoveljen kanssa spekuloimme ja prokrastinoimme miten laiska voi ihminen olla, ettei heti tarkista asiaa Brexitillä siihen, kunnes hraH sai radion käyntiin ja totesi että brexitpä hyvinkin.

Hajaannuimme maailmalle - kävin kaupassa ja pyllyilemässä tienpientareelta pakolliset kesäkukat.

Kissaeläin on kuullut, että juhannuksena tehdään taikoja ja ennustuksia kukkasten kanssa. Kun katsoo kissanviiksiä, voi helposti ennustaa, että kukkakimppu on vaarassa.

Brexitin ansiosta sain vihdoin viriteltyä radion keittiöön. eläköön prokrastinaatio; vain kolme vuotta, kyllä on vaivalloista siirtää radio huoneesta toiseen ja pistää töpseli seinään.

Söimme kaikessa rauhassa ja keskustelimme päivänpolttavasta keskustelunaiheestamme, kissan nimestä. pentu tulee kuukauden päästä, joten nimispekulaatiot täytyy aloittaa jo nyt. tällä hetkellä pöydällä nimet Pöysti ja Fokko. On ehdotettu myös Stänli, Juniori, Neppi, Histamiini ja-ja-ja-ja....

Ovensuukyselyn perusteella pennnun nimeksi tulee Ei-ikinä.

Yksi lapsukaisista pakeni kaverinsa luo, me muut vain vetelehdimme. 

Toisinaan olemme juhannuspäivänä visiteeranneet kavereiden mökkielämää häiriköimässä. 

Tänä vuonna leiriläinen ilmoitti, että hän ei lähde yhtään mihinkään mistään hinnasta. 

En ihmettele, olen ehdottomasti sitä mieltä, että hän on vapaansa ja kotovetelehdintänsä ansainnut. Osa nuorisosta esitti tähän väliin voimakkaita eriäviä mielipiteitä.

Rakentavan keskustelun jälkeen johon sisältyi sekä teini- että keskiäkäisraivari ja -kyyneleitä päädyimme koko perheen yhteiseen tekemiseen, mikä nykyisellään alkaa olla jo aika harvinaista herkkua.

Toiset meistä olivat täysin tyytyväisiä repunkantajan /juomanlaskijan /valokuvaajan rooliinsa.

Jossain näillä nurkin kadonnut kännykkä löytyi kengästä ja pesukone ihmeparantui ahkeran potkimisen tuloksena.

Juhannuspäivän iltana kutsuimme anopin ja appiukon kahville, koska keskenkasvuiset halusivat katsoa DVD-taltioinnin Seitsemästä veljeksestä. 

Taltiointi on anoppilassa ja toimiva toistoaparaatti meillä. Anoppi sanoi ettei löydä koko levyä. Ketteräkinttuisin tenava antoi ensin puhelinkonsultaatiota ja juoksi sitten anoppilaan koska tiesi täsmälleen, mistä levy löytyy.

Katsoimme koko henkeäsalpaavan esityksen. 

Toisena juhannuspäivänä onko sellaista olemassa? kävimme juhannussyömässä omien vanhempieni luona. Siskon pikkukoira tunnetaan myös nimellä Hyvänmielen Hyrrä sai nuorison toteamaan että vauvan tuloon on ihan liian pitkä aika. 

Kotiuduttuamme vyötin kupeeni, keräsin henkiset voimani ja kokosin koko tarmoni ja hoidin pitkään tehtävälistalla roikkuneen kissaeläinten madottamisen.

Meni melkein liian helposti, ihan turhaan olin sitäkin viikkotolkulla vetkottanut.

Siinä sen näkee: pitäisi aina vain tehdä heti.

Tästä tarmistuneena hoidin pois päiviltä kolmannenkin pitkään prokrastinoimani hommelin, eli mullanvaihdon talouden viherkasvustoon (n=1).

Kissaeläin suoritti laadunvalvonta- ja aputoimenpiteitä.

Johonkin väliin mahtui myös ompelusprojekti, jota ei voi valitettavasti prokrastinoida, vaikka kuinka mieli tekisi.

Yllättävää kyllä, kone oikutteli vain vähän ja tuuditti minut siihen uskoon, että käsitöiden tekeminen voisi oikeastaan olla ihan mukavaa. Olen ihan kohtalaisen hyvä ompelemaan melko suoraa viivaa.

Tiedän kyllä mitä tapahtuu jos yritän tehdä kiemuraviivaa tai - taivas meitä siltä varjelkoon - saumaa.

Uskomatonta, miten täydellisen rentouttava pitkä viikonloppu.
Kolme kokonaista päivää.
Työeläntää ennen lomaa jäljellä vielä viikko, siksi hekumoin jokaisesta vapaahetkestä.