perjantai 5. elokuuta 2016

finanssiasiaa

kyllä hiersi reppu hartioita tänä aamuna, ei olisi pyörä millään tahkoutunut eteenpäin.

Yksi suloisista pulluraposkistani halusi hassata säästämänsä rahat uuteen puhelimeen: se lapsukainen rakastaa härpäkkeitä ja on totisesti tämän aikakauden ehta diginatiivi.
Pitkin eilistä päivää se laitteli asiasta viestejä ovela väsytystaktiikka ja pääpointtina noin enimmäkseen oli se, että kai sä sitten maksat sen ja mä vaan annan kotona sit sulle ne rahat.
Käskin sitä ottamaan nyt ainakin puolet tai edes osan finanssistaan mukaan, ettei höyryä ja sula koko korttini. Teimme niin: hän maksoi käteisellä puolet ja minä höyläsin kiivaasti korttiani puolen summan edestä.
Itsekseni ihmettelin, miksi tällainen raha-angst ja mikä sitä lapsukaista oikein vaivaa.
En ihmettele enää.
Aika tarkalleen puolet puhelimen hinnasta oli killinkeinä.

Nyt minulla on sitten mukanani repullinen rahaa ja joudun etsimään toimivan pankkikonttorin ja jonottamaan siellä kaikkien pikkumummojen keskellä.
Jos meinaa mummo kiilata jonossa, voin tujauttaa sitä pörssillä ohimoon. Johan lakoontuu mummo.

*

Minä puolestani hassasin vähäisiä finanssejani uuteen  kukkaroon, kun vanha alkaa jo saumoissaan siukua. Varmaan siksi kun aina pemmastan sen uumenissa etsimässä niitä vähiä viimeisiä killinkejäni.

Löysin oikein kauniin ja herraskaisen ja hintavan kyllä; on vähän kummallista pistää niin paljon rahaa olemattoman rahan säilömiseen ja sen sitten tietenkin ostin.
Mutta siinä olikin valuvika eikä se toiminut niin kuin olisi pitänyt ja laukattuani laukkuliikkeessä ja suutarilla ja uudestaan laukkuliikkeessä, päädyimme myyjän kanssa ratkaisuun että hän palauttaa rahat ja minä kukkaron.
Nyt olen ilman herraskaista kukkaroa, eli sain aivan ansioni mukaan - ei pidä köyhän yrittää leveillä.
Vaan otinko opikseni?
No en toki.
Heti skurffailin nettikauppaan, joka myy vielä kauniimpia, kalliimpia ja herraskaisempia pörssejä.
Niitä sitten ihailin käsi poskella ja huokailin ja vähän tietysti ääneenkin hraH:lle. jotenkin ihan ohimennen vain, mahtoiko se yhtään ymmärtää?



No, nyt elellään ihan vain vanhalla rahansäilyttämöllä.

*
Ja sitten vielä se pakollinen netin suloisimmat kisulaiset -osio:
Korvaeläin Neiti Elma Pesonen nukkuu antaumuksella.



neiti Pesosella on punaiset nyrkkeilyhanskat etutassuissa ja punakuviota kyljissä



17 kommenttia:

  1. Ääneen nauroin taas! Voin kuvitella sut rahasäkki selässä uhmailemassa mummoille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä aion pyöriä kuin itäsaksalainen moukarinheittäjä, viiksiäni herisytellen ja keilaan mummot nurin :D

      Poista
    2. :D

      Näytin nti Pesoskan kuvaa Isommalle ja pyysin kiinnittää huomion huikeisiin korvallisiinsa. Isompi: "Musta toi näyttää ihan joltain yöperhoselta." :)

      Poista
    3. Ja nyt mä nään Marika sut painitrikoissa pyörittelemässä "kuulaa" Nordena konttorissa. No, ehkä se on niille ihan oikein, jos rupeavat veloittamaan käteisnostoista ;-)

      Poista
    4. Marjaana :D!
      "keskiäkäinen nainen riehaantui pankkikonttorissa. Kaverit yllyttivät, totesi nainen, luulin olevani itäsaksalainen painija, hän niiskutti kun vartijat taluttivat häntä pois.
      Kaikille naisen rintakarvat nähneille pankin toimihenkilöille järjestettiin välittömästi kriisitapaaminen."

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Neiti Pesosella on kyllä korvissa kokoa ja näköä - mikä söpöläinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3!
      Sen pitää kasvaa korviensa kokoiseksi vielä...

      Poista
  3. Tsihi, mulle kävi samoin kolikoiden kanssa, kun lapsille pisti osaa joku pleikkapeli. Pistivät siihen säästönsä (20 e setelinä ja toinen samanmoinen pikkukolikoina). En kehdannut niiden hilujen kanssa lähteä kauppaan, vaan otin ne itselleni ja maksoin kiltisti kortilla. Nyt mulla on sitten ikuisiksi ajoiksi 10 ja 5 sentin kolikoita. Jee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin että voidaan yhdessä lähteä hutkimaan mummoja kauppajonoon :D

      Poista
    2. voin vakuuttaa että puolikkaan kännykän verran kolikoita on liikaa kenelle tahansa...
      Sillä lakoaa vähän tukevampikin mummeli, ja tarvittaessa varmaan kokonainen jono :D

      Poista
  4. Meidän kauppakeskuksessa on ainakin Nordealla kolikkoautomaatti. Kortti sisään, kolikot kaukaloon ja kone laskee ja laittaa rahat korttiin kytkettyyn tiliin. Näppärää sanon minä. Ei tarvitse jonotella eikä pelotella mummoja. Tosin voi olla, että maailman tasapaino järkkyy, jos missään paikassa ei ostoskärryillä jyrääviä mummoja pelotella. Tässähän ei uskalla paikalliseen ruokakauppaan ennenkuin yöllä mummojen pelossa :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo; masentavasti lähimmästä pankkikonttorista löytyi talletusautomaatti. En saanut ottaa vuoronumerolappua, enkä päässyt mummojonoon.
      Mutta automaatti oli kyllä käypä härpäke, heti alkoi tehdä mieli säästää lisää :)

      Poista
  5. Kiitos tästä. Pääsi perjantaitirskahdus!!

    VastaaPoista
  6. Mä olen maksanut duunikaverin lahjakortin ikeaan kolehtipennosilla. Kassalla oli hitonmoiset jonot ja sitten mä ojennan pussukan jossa tosiaan koko raha 129,50 eur kolikoina.

    Kassaneiti urhoollisesti laski rahoja 5 min itsekseen, sitten joutui pyytämään toisen laskijan avukseen. Koko hommaan meni 15 min.
    Ja mieleni kyllä pahoitin kun mua mulkoiltiin....:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sä Elisa huokailit ja vaihdoit jalkaa ja ihmettelit, että "ei nää nykyajan nuoret osaa edes rahoja laskea..."

      Poista