keskiviikko 31. elokuuta 2016

yllättävä aamupäivä

päätin vaihteen vuoksi tehdä iltavuoron töissä.
Hekumoin koko eilisen illan sillä, mitä kaikkea voin tehdä kerrankin kun olen koko aamun yksin ja aikaa on ihan mielettömästi.

Voin
ottaa torkut
keittää kahvit
juoda ne kaikessa rauhassa ja pitää kissaa sylissä
käydä lenksalla
ottaa ihanan kuuman suihkun
laittaa kotilauman ruuat valmiiksi ja tehdä jotain niille sienille jotka hraH toi sieniretkeltä eli torilta
tehdä yhtä pitkään roikkunutta juttua eteenpäin
syödä ylellisessä yksinäisyydessä
pyöräillä kirjaston kautta töihin

kaikkea kivaa, kaikessa rauhassa, ihan vain itsekseni. Jee.

näin ruusuinen oli aamun suunnitelma


Ja sitten toteutuma:

Neljästä oletetusta lähtijästä vain yksi lähti normaaliin aikaan. Kaikilla muilla oli poikkeusaamu.
En siis ottanut torkkuja.
Torkkujen sijaan latasin täyteen pesukoneen, tiskikoneen, kissanruokakipon ja keittokattilan.
En keittänyt kahvia enkä istunut juomassa sitä kaikessa rauhassa kissa sylissä.
Sen sijaan hätistelin lähtijöitä porrastetusti ja kissat kipittivät kuristen ja sirkuttaen perässä.

En käynyt lenksalla.
Lenksan korvasin oivalluksella, että nytpä onkin oiva hetki huoltaa huushollia enempikin, eli juuri nyt on täydellisen sovelias hetki varata pesutuvasta mattopesukone. Tempaisin nopeat pystykahvit ja sitten hortoilin hakemaan pesutuvan avainta ja vaihtamaan pesukoneaparaattirahaa. Sen jälkeen survoin mattokoneeseen ensin tuplapeiton ja jälkimmäiseen koneelliseen parisängyn päiväpeiton.

No, sitä pitkään roikkunutta juttua työstin valmiimmaksi pesukoneellisten välissä kunnes tuli armoton kiirus ja jouduin hotkaisemaan ruuan sisuksiini ja kissa keksi että nytpä haluan istua sylissä ja juoda kanssasi kahvia ja siinä sitten jäpötin tuhannen kiireessä hellyydenkipeän kissaeläimen alla.
Pyöräilin kyllä töihin, mutta en todellakaan  kirjaston kautta.

Ja ne kehvatsun sienet unohdin aivan kokonaan.
Voikohan ne pakastaa sellaisenaan?

Oli kyllä hyvällä tavalla produktiivinen aamu, mutta aika yllättävä sittenkin.



*

parisuhevinkki: tuplapeitto.

Kyllä ei kuulkaa aurinko laske vihan ylitse iltaisin kun on tuplapeitto.
Ainoa huono puoli on tämä pesemisen vaikeus.


aamun toteutuma oli ruusuinen, piikikäs ja ja vähän kirpeäkin



2 kommenttia:

  1. Meillä laskisi viha kuun alle jos pitäisi samasta peitosta taistella (se kun mytätään just silleen oikeella tavalla oikeisiin mutkiin ja taipeisiin)

    VastaaPoista