Olen jo melkein viikon elänyt mentaalisesti syksyssä, vaikea uskoa että ihan oikeasti syyskuu alkaa vasta nyt.
Työelämä aiheutti sen, että siirryin nopeassa tahdissa pyöräilijästä bussailijaksi, ja se tuntuu voinnissa heti. Riehakkain bussiajelua vaatinut työrypistys näyttäisi hiljalleen laantuvan, tavoitteena on palata arkipyöräilyyn asap.
Lukeminen tuntui takkuavan, mutta lukupino pieneni sentään.
Elokuun illat ruokkivat sielua: ilta illan jälkeen toinen toistaan kauniimpia taivaita.
Olen halju ja haikea. Haluaisin jäädä kesään.
Minäkin olen halju ja haikea, ja voisin jäädä kesään.
VastaaPoistaSyksy saa kaiken hetkeksi piilossa olleen ahdistuksen jälleen pintaan.
PÖh...hyvä tästä syksystä tulee, vaikka hammasta purren!
Oi että. Itse kirjoitin juuri överitunteellisen syksynrakastuspostauksen. :-)
VastaaPoistaSyksy parhaimmillaan onkin ihanaa aikaa - kirpeät aamut, syksyn valo. Viime vuonna kaamos meinasi nielaista minut kokonaan, siksi kesässä olisi kivampi kellua.
Poista