Yksi suloisista pulluraposkistani kysyi taannoin: jos mä olisin vegaani laittaisiksä mulle ruokaa?
Sanoin, että toki, kunhan lapsukainen ensin itse perehtyisi aiheeseen niin, että tietää mitä tarkoittaa kasvissyöjä ja mitä vegaani(*). Ja kysyin että kokeillaanko, kyllä kehittelen jotain.
Papuajatuksesta kauhistunut kullannuppu alkoi heti perua puheitaan, oli kuulemma vain tarkistanut tiedänkö minä mitään vegaaneista ja jotain muuta ja pihvi on parasta.
Tuijotettuani hienoa kotilokiani huomasin, että olemme ajautuneet halvan lihan kurimukseen.
Ostan kaupasta mitä tahansa, mitä on paljon jos siinä on päällä punainen hintalappu.
Kehitin oitis kasvisruokakriizin.
Joskus aiemmin, kun olen ollut jaksavaisempi ja reippaampi, olen ihan päivittäin tarjonnut halukkaille (siis itselleni ja hraH:lleni) kasvisvaihtoehdon tai -lisukkeen, mutta jossain vaiheessa tämän kesän mittaan olen huomaamattani ajautunut halvan lihan kurimuksen lisäksi laiskuus-aikaansaamattomuuskierteeseen.
Olisipa mukavaa tarjota nuorisolle tai edes itselle kasvisruokaa.
Vinkkejä vastaanotetaan!
nimim. nyhtökaura on aina hyllystä lopussa kun käymme kaupassa
***
(vegaaniaiheinen alaviite*1)
luulin monta vuotta että fennovegaani on jostain sketsisarjasta tempaistu vitsi, ja että se tarkoittaa henkilöä, joka käyttää ruokavaliossaan pääsääntöisesti hk:n sinistä ja karjalaa.
samoin luulin että fennofruitaani (jos semmoisia oikeasti edes on), on pikemminkin jonkinsortin sateenkaarinen mieltymys eikä suinkaan ruokavalio.
Sen siitä saa kun on sivistymätön.
Saan aina naurukohtauksen(*2) oman sivistymättömyyteni takia.
(naurukohtaustajunnanvirta-alaviite *2)
lapsukainen luki eilen lehdestä juttua rippikouluista ja sanoi että täällä on tosihuono vitsi.
Minä siihen että no?
"mikä on sikojen iltarukous? - älä saata meitä kiusaukseen"
huuto-karju-supernaurukohtaus.
kaikki kotonaolleet kerääntyivät päivittelemään huonoa huumorintajuani ja lapsi kielsi minua esiintymästä minkäänlaisessa julkisuudessa ja uhkasi irtisanoa sukulaissuhteen välittömästi kun nauroin vielä viisi minuuttia myöhemminkin: Et oo tosissas, tää on ihan surkee vitsi.
HraH nokitti kaikkien aikojen lempivitsilläni Studio Julmahuvista. (Sharkman). Jatkoin nauramista niin että vatsaan alkoi sattua.
Voi apua, naurukohtaus on taas tuloillaan.
Mutta tuohan ON hyvä vitsi ;-)
VastaaPoistaMä nykyään vetoan joka paikassa Vesalan Älä droppaa mun tunnelmaa -biisin timanttiseen säkeeseen: Anna mun olla rauhassa vähän seko"!!!
Älä saata meitä kiusaukseen naurattaa täälläkin :D :D
VastaaPoistaMeillä on jauheliha/kanasuikale kurimus. Loppua sille ei näy. Omalla naurettavan lyhyellä kasvisruokalistallani on:
-tomaattikeitto (nälkäiselle sinne voi heittää jauhelihaa, juustoa tai miksei tofuakin)
-sienet kastikkeena/keittona
-punajuurilaatikko mieluiten chevrellä
-sosekeitot meillä punajuuri, purjo-peruna tai mustajuuri
-salaatit joissa proteiinina halloum tai joku salaattijuusto
-kasvispyörykät/falafelit
Olen joskus syönyt pinaattitomaattilasagnea, jossa oli siis pinaattilasagnelevyjä ja tomaattikastiketta ja valkokastiketta, mutta ei lainkaan lihaa. Minusta toimi erinomaisesti. Sitten olen syönyt vastaavaa, jossa oli lasagnelevyjen sijasta munakoisoa ja viipaleet oli ensin paistettu. Aina haaveilen laittavani noita, mutta molemmat ovat sen verran suuritöisiä, että tekee mieli lipsauttaa sekaan ne jauhelihat aina, jotta lapsetkin söisi. Ja tuohon munakoisoviipaleiden paisteluun en kykene kuin kerran kolmessa vuodessa.
Mä nauroin ihan hirveästi tolle vitsille!! Muutamaankin kertaan. Lapset katsoivat pikkasen viistoon, kun on kuulemma ihan antiikkinen vitsi. No, mä olen kans antiikkinen enkä ollut koskaan sitä kuullut. :D
VastaaPoistaEilen nauroin aivan vedet silmissä, kun selvisi, että Ylistarossa on Alapääntie.
Että sellanen huumorintaju meikäläisellä.
Ihan mahtava vitsi :D On oikeasti hauska!
VastaaPoistaItsehän olen nauranut koko päivän tälle niin paljon, että meidän perhe ei enää jaksa https://www.facebook.com/lauri.herttuainen/videos/10153911277557993/
no sitähän minäkin, aivan mahtava vitsi.
VastaaPoistaEn tosin uskalla lukea sitä enää uudestaan, etten aloita nauramista taas.
Kepeät välinaurut saan Nolliksen ja Kukkiksen vitseistä, onneksi.