torstai 29. syyskuuta 2016

aikuisennälkäiset

en pidä iltatöistä.
Sinänsä ristiriitaista, koska pidän siitä kokonaisuudesta uusi ihan itse keksimäni aluevaltaus työssäni eniten.

Kävin eilen kotona kääntymässä, kehitin ruokaa ja säntäsin takaisin töihin.
Luin bussissa - ihanaa omaa aikaa - melkein kokonaisen kirjan.
Hoidin työkeikan.


Keikan jälkeen menin ostoksille: lahja kaverisynttäreille, uusi makuualusta leirillelähtijälle,
Makuualustasta ilmapatjasta on käyty vuosittain sama vääntö. Leirillä, koulumajoituksessa tavallisella makuualustalla majoittuva ei voi tanssia kunnolla kun paikat tulee kipeeksi.
Pitää olla ilmapatja.
En jaksa enää sitä samaa vääntöä. Olen ostamassa yhtä ilmapatjaa, sitten toista.
Onneksi on retkeilyliikkeen sulavasanainen nuorimies. ostan mitä tahansa sujuvasanaisilta nuormiehiltä

Tulin kotiin väsyneenä, nälkäisenä ja itseeni tyytyväisenä.
Taloudessa täysi härdelli. Täydellisen epäolennaisten asioiden parissa, luonnollisesti.
Haluan syödä, laukata ympyrää että pääsen eroon ylikierroksistani ja sitten lukea kirjani loppuun.

Mitä vielä, ensin pitää asentaa uusi digiboksi, kuulustella ruotsin sanat isä ei kelpaa, eikä kukaan muukaan, koeajaa uusi ilmapatja, ruokkia kissat, rasvata gerbiili, tehdä satajayksi keskeneräistä asiaa.
Kirskutan hampaitani: taloudessa, digihärpättimen kimpussa on neljä lukutaitoista ihmistä, joista kukaan ei muka osaa lukea sen kehvatsun härpättimen käyttöohjeita. Jos vaikka aloittaisi siitä. Koko ilta lähtee liikkeelle heti väärällä kierteellä.

Ilmapatja ei paketoidu takaisin kuljetuspussiinsa. Teini saa itkuhepulin, sillä on joku hätä.
Joku makuualustaa isompi hätä, en jaksa selvittää.
Jakelen rahaa: yhdelle leirieväisiin ja teatterilippuun, toiselle ruokailuun koulun jälkeen ja taas yhdelle ruokailuun leirimatkan varrella. kirskuttelen taas hampaitani: gerbilaarin eläinlääkärikäynnin takia täytyy kaivella säästöpossun pohjia. 
Passitan yhden suihkuun, kuulustelen toiselta ruotsin sanat, paketoidaan lahja ja digihärpätinkin hetkeksi pois silmistä.
Melkein paketoidaan myös Elma. Se haluaa pakettiin tai ainakin leikkiä teipin kanssa.

Teineillä on aikuisennälkä, juuri nyt.
Minulla leipänälkä.
Minulla aikuisennälkä, juuri nyt.
Haluan narista pois työpäiväni ja tämän kaaoksen.
Haluan olla epäreilu ja kiukutella vähän.
Olen aikuisennälkäinen.

Haluan laskeutua iltaani rauhassa.




Vasta seuraavan aamun hämärässä perheen toinen aikuinen kangertaa ulos mieltään painaneen iltakaaoksessa unohtuneen asian.
Silläkin on aikuisennälkä.

Aamun lähtötohinoissa keskeneräisyyksiin palaa ensin yksi, sitten toinen teineistä.
Viimeinenkin pukertaa mieltään painavat asiat bussipysäkillä.
Aikuisennälkäiset.


*
huomenna kirjamessuille. jee.

6 kommenttia:

  1. Olipa ihana kirjoitus aikuisennälkäisyydestä. Osasin eläytyä siihen kun ei just nyt jaksaisi mitään sellaista...
    JA hurjan söpöä, että hra h:kin on nälkäinen.
    Mä haluan teistä tv-sarjan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan tv-sarjaa ;-)

      Toivottavasti saat kirjamessuista paljon irti ja omaa aikaa myös!

      Poista
  2. Olen tässä tuota omienkin perheenjäsenieni aikuisennälkää ihmetellyt... Tai ei kai siinä mitään ihmeellistä sinänsä ole. Mutta kun minulla olisi vain oman ajan nälkä. Yritän ammentaa ja ammentaa itsestäni aamusta iltaan (ja välillä myös illasta aamuun), mutta juuri nyt tuntuu, että akut on tosi tyhjät. Kai ne tuossa perheen keskinäisessä vuorovaikutuksessa toki välillä täyttyvätkin... Ovathan nuo nyt aika ihaniakin toisinaan. Mutta kyllä en jaksaisi tätä kaikkea metatyötä ja mahdollistamista ihan koko aikaa.

    Ystävälläni on päiväkoti-ikäinen lapsi ja vauva. Hän puuskutti uuden, kaksilapsisen perheen arjen haastavuutta hiljattain, mutta arveli optimistisesti, että "kyllä se tästä rauhoittuu, kun vauva vähän kasvaa". En raaskinut kertoa totuutta.

    VastaaPoista
  3. Mä yhdyn Sannin kommenttiin yllä. Mullakin oman ajan nälkä. Ja ehkä aikuisenkin nälkä. Aikuisen ystävän. Sellaisen, jolle saa juputtaa ja joka ymmärtää, ja sitten juodaan kahvia ja syödään liian isot leivokset :)

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus!
    Minulla on äidinnälkä, tulisi joku ja laittaisi kaiken kuntoon, muistaisi ja huolehtisi ja leipoisi pullaa. Vaan ei auta muu kuin kääriä hihat ylös ja yrittää itse.

    VastaaPoista
  5. Tulisi joku ja peittelisi sänkyyn, sanoisi ettei sun tartte. Se olis ihanaa se.

    VastaaPoista