keskiviikkoketutus



Ruuanlaitto ilman jääkaappia tuntuu ihan järjettömän vaivalloiselta.

Yksi lapsista haluaa lukea Laura Ingalls Wilderin sensuroimattoman elämäkerran. Kannattako siitä maksaa jos kirjasto ei huoli hankintaehdotustani?

Miksi kirjakaupasta ei voinut tilata nouto kaupasta -periaatteella kirjaa, jonka olisi voinut maksaa tiskillä? Olisin tilannut. En Wilderiä vaan yhden toisen.

Millä ruokin tänään keskenkasvuiset?

Pitäisi vaihtaa kissojen ja gerbilaarien pahnat.

Mitä tehdä kun nuorimmaisen gerbilaari-innostus alkaa laantua ja ne aina vain sätkyvät hengissä?

Miksi olen niin selkärangaton että valitsen aina mieluummin bussin kuin pyörän?

Auttaako kirkasvalolamppu ihan oikeasti? Auttaako se, jos on samassa huoneessa ja keittää puuroa?

Milloin ehdin jaksan ja viitsin? lukea /kirjoittaa /istua kirjastolla lukemassa lehteä /kuvata huvikseni /käydä lenksalla /sauvakävelyllä /uimassa /fillaroimassa. 

Inhoan remppaheikkejä ja korjausmiehiä.

Mihin aika oikein valuu kun lapset hoitavat itse itsensä?








3 kommenttia:

  1. Mulla on myös ruoka-ahdistus (vaikka jääkaappi toimiikin). Ja samaa kirkasvaloproblematiikkaa pähkäilen. Ei ole aikaa istuksia sitä suositeltua aikaa lampun välittömässä läheisyydessä, ja yleensä olenkin sitten unohtanut koko vehkeen. Pitäisi olla sellainen otsalamppumallinen, joka kulkisi mukana huoneesta toiseen koko aamun ajan.

    VastaaPoista
  2. Hmm, sitä taitaa olla liikkeellä? Mulla on kans. Sain tänään kuulla, että on pakko hommata kisko hampaisiin, kun puren yöllä niitä yhteen. Se yhdessä esikoisen autokoulun ja muutaman muun isomman jutun kanssa saa mut toden totta ahdistumaan.

    Onneksi jotain iloistakin mahtui tähän päivään: esikoisen enkun kuuntelut menivät todella hyvin ja Lemmikkien salainen elämä -leffa piristi kummasti ;-)

    VastaaPoista
  3. Keskiviikkoketutus ja ruuanlaittoahdistus taitavat ajoittain kuulua asiaan. Ja rahamurheet myös.
    Ei niille taida mitään voida.

    Parempaa tätä päivää!

    VastaaPoista