perjantai 16. syyskuuta 2016

mutkikkaita asioita

elämäni on viime aikoina ollut melkoista seurapiirihumua ja alituista hohdokasta liitoa. jos ei lasketa jääkaapin hajoamista, gerbilaarimurheita ja kissanhiekkalaatikkoepisodeja.

Taannoin olimme hraH:n kanssa kuuntelemassa sivistävää esitystä aiheesta edunvalvonta ja testamentti. miten minusta tuntuu että keskiäkäisyys aiheuttaa meissä suunatonta intressiristiriitaa: minä haluan karata sirkukseen, hraH:n mielestä suuri testamentti- ja edunvalvontailta on korkeakulttuuria parhaasta päästä? 
No, lyhyestä virsu kaunis: tehkää edunvalvonta-asiakirja nyt. Heti. Ja pohtikaa tarkasti testamenttia.
Minäkin teen heti kun kerkeän. se todistajaosio on vähän mutkikas, siksi jää liian helposti roikkumaan. voi kyllä mennä vaikka pankkiin, sielläkin auttavat. esim. siihen pankkiin, joka tilaisuuden järjesti.

Aihe oli kimurantti mutta kiinnostava ja vielä hienompaa kait oli se, että tilaisuuden päätteeksi oli tarjoilu.
Silloin kun koulusta käytiin tutustumassa kaikenmoisiin liiketaloudellisiin laitoksiin, tarjottiin aina kokista ja vaaleanpunaröhnäinen piispanmunkki. Oli makeaa ja kelpasi teinille.
Sillä kokemuksella odotin kahvia ja pullaa. Mitä vielä, salaattia oli kahta sortimenttia ja aikuiset juomat ja kaikki, kyllä kelpasi.
Sanoinkin rakkaalle puolisolleni, joka näin viihdyttävän yhteisen illan meille järjesti, että tähän voisi vaikka tottua.

Ja mikäs tässä on tottuessa, kun viikonloppuna on luvassa brunssikierrosta ja yhdet synttärit, ja sen jälkeen tulee aina vain lisää juhlia ja huvituksia lähes taukoamatta.
Parasta oli se, kun kotimatkalla, juuri siinä mutkassa kun melkein alkoi juoma haihtua päästä, tuli kutsu seuraaviin kekkereihin muutaman viikon päähän.
Että kyllä on yhtäkkiä muuttunut hohdokkaaksi elämäni.
Jee.



ps. kun noita raha-asioita pohdiskelimme, sanoin hraH:lle että onko se lahjaa vai elättämistä jos otan talousrahoista että pääsen kynsi- kasvo- ja kampaamohoitoon joka kuukausi. 
Se sanoi, että eikai siellä nyt niin paljoa tarvitse käydä. 
minä sanoin että härreguud, tietenkin käydään. Ilmoitin että se on elämiskulu.

ps2.
jääkaapin tilalle piti asentaa pienempi. Se on pieni. Pieni. Pieni. Kun katson sinne sisään, minulle tulee olo kuin leikkisin onnelia ja annelia.
peskukoneessa on vikaa, joka hämäsi korjaajaakin. Se vaihtoi pesukoneeseen tusinan verran osia ja vei mennessään kuivausrummun.
yksi gerbilaareista keikkuu tämän- ja tuonpuoleisen rajoilla.

Itkettäisi jos ei naurattaisi.

ps3.
hraH kehitti kriizin siitä, kenelle se testamenttaa tai lahjoittaa laajan sarjakuva- ja kolikkokokoelmansa. Minä sanoin että ällös huoli rakas, laitan iltakaakaoosi lusikallisen arsenikkia, sitten on minulla hallintaoikeus ja on murhe poissa.

4 kommenttia:

  1. Minä en ole omiin asioihini jaksanut paneutua lainkaan, kun vanhempieni edunvalvontavaltakirjat ja hoitotestamentit ovat vieneet vähäisen vapaan ajatuskapasiteetin. Omat suunnitelmat ovat sitä tasoa, että olin ajatellut nopeasti juoda itseni hengiltä halvalla punaviinillä ja siinä ei mitään edunvalvontaa tarvita. Ei edes tarvitse enää helppokäyttöistä pullonavaajaa sormivoimattomalle näinä kierrekorkkien ja hanapakkauksien aikana :D :D Fiksu voisi tehdä muitakin suunnitelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samantapaiset eläköitymissuunnitelmat minullakin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että nuukasti eläen säästöt ja eläkekertymä mahdollistaisivat vajaan puolen vuoden hilpeän punaviinimarinoinnin. Sen jälkeen tarvitaankin sitten jo edunvalvontaa.

      Poista
  2. Mä mietin ensin, että mitäpä perittävää minulla olisi, mutta onhan minulla. Kilotolkulla lankoja, kankaita ja askartelutarvikkeita. Niin ja astioita, runsaaasti erilaisia asioita. Ja tottakai kirjoja sellainen määrä, että jälkeenjääneet itkevät ainakin niiden loppusijoitusta miettiessään, jos muuten eivät nin ikävöisikään. Hah. Sekin homma hoidossa.Jotta kai sitä pitäisi viidenkympin lähestyessä alkaa miettiä noitakin. (En mä taida. Toivottavasti lopun lähestyessä ymmärrän kysyä jälkenjääviltä, mitä tahtovat ja toimitan loput jo hyvissä ajoin hyväntekeväisyyteen ja kaatikselle.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      ei minultakaan paljoa perittävää jää. Kasa aloitettuja muistikirjoja kai.

      Poista