mutkikkaita asioita

elämäni on viime aikoina ollut melkoista seurapiirihumua ja alituista hohdokasta liitoa. jos ei lasketa jääkaapin hajoamista, gerbilaarimurheita ja kissanhiekkalaatikkoepisodeja.

Taannoin olimme hraH:n kanssa kuuntelemassa sivistävää esitystä aiheesta edunvalvonta ja testamentti. miten minusta tuntuu että keskiäkäisyys aiheuttaa meissä suunatonta intressiristiriitaa: minä haluan karata sirkukseen, hraH:n mielestä suuri testamentti- ja edunvalvontailta on korkeakulttuuria parhaasta päästä? 
No, lyhyestä virsu kaunis: tehkää edunvalvonta-asiakirja nyt. Heti. Ja pohtikaa tarkasti testamenttia.
Minäkin teen heti kun kerkeän. se todistajaosio on vähän mutkikas, siksi jää liian helposti roikkumaan. voi kyllä mennä vaikka pankkiin, sielläkin auttavat. esim. siihen pankkiin, joka tilaisuuden järjesti.

Aihe oli kimurantti mutta kiinnostava ja vielä hienompaa kait oli se, että tilaisuuden päätteeksi oli tarjoilu.
Silloin kun koulusta käytiin tutustumassa kaikenmoisiin liiketaloudellisiin laitoksiin, tarjottiin aina kokista ja vaaleanpunaröhnäinen piispanmunkki. Oli makeaa ja kelpasi teinille.
Sillä kokemuksella odotin kahvia ja pullaa. Mitä vielä, salaattia oli kahta sortimenttia ja aikuiset juomat ja kaikki, kyllä kelpasi.
Sanoinkin rakkaalle puolisolleni, joka näin viihdyttävän yhteisen illan meille järjesti, että tähän voisi vaikka tottua.

Ja mikäs tässä on tottuessa, kun viikonloppuna on luvassa brunssikierrosta ja yhdet synttärit, ja sen jälkeen tulee aina vain lisää juhlia ja huvituksia lähes taukoamatta.
Parasta oli se, kun kotimatkalla, juuri siinä mutkassa kun melkein alkoi juoma haihtua päästä, tuli kutsu seuraaviin kekkereihin muutaman viikon päähän.
Että kyllä on yhtäkkiä muuttunut hohdokkaaksi elämäni.
Jee.

ps. kun noita raha-asioita pohdiskelimme, sanoin hraH:lle että onko se lahjaa vai elättämistä jos otan talousrahoista että pääsen kynsi- kasvo- ja kampaamohoitoon joka kuukausi. 
Se sanoi, että eikai siellä nyt niin paljoa tarvitse käydä. 
minä sanoin että härreguud, tietenkin käydään. Ilmoitin että se on elämiskulu.

ps2.
jääkaapin tilalle piti asentaa pienempi. Se on pieni. Pieni. Pieni. Kun katson sinne sisään, minulle tulee olo kuin leikkisin onnelia ja annelia.
peskukoneessa on vikaa, joka hämäsi korjaajaakin. Se vaihtoi pesukoneeseen tusinan verran osia ja vei mennessään kuivausrummun.
yksi gerbilaareista keikkuu tämän- ja tuonpuoleisen rajoilla.
Itkettäisi jos ei naurattaisi.

ps3.
hraH kehitti kriizin siitä, kenelle se testamenttaa tai lahjoittaa laajan sarjakuva- ja kolikkokokoelmansa. Minä sanoin että ällös huoli rakas, laitan iltakaakaoosi lusikallisen arsenikkia, sitten on minulla hallintaoikeus ja on murhe poissa.