sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Sivistynyt lauantai

Tulipa lauantaina visiteerattua isolla kirkolla kuten nykyään on trendikkäästi tapana sanoa.
Matkanjohtaja rva Kepponen oli ansiokkaasti suunnitellut kulinaristis-yhteiskunnallis-kultturellin virkistäytymispäivän.

kävin vaan sen ison kirkon liepeillä

Olin suunnitellut ahkeraa torkut-lukeminen-torkut -urakkaa junaan menomatkan ajaksi, mutta VR:n paikka-arvonnassa sain vieruskaverikseni jokseenkin puheliaan herrahenkilön, jolla oli ollut tukala lippusekoiluseikkailu VR:n kanssa (tarinaa riitti Turusta Karjaalle asti) ja joka kärsi vielä minuakin pahemmasta remppaheikkiangstista (Karjaalta Leppävaaraan). Väliin tempaisimme muutamat poliittisesti epäkorrektit mielipiteet Idän ihmemaan politiikasta ja  lännen pressanvaaleista.

Rouva Kepposen emännöimä osuus alkoi brunssilla ravintola Köketissä (vai mitenköhän se kuuluu kirjoittaa, tuo näyttää jotenkin kummalliselta)


Brunssiskene on jäänyt vähän vieraaksi: viimeksi olen ollut brunssilla 2011, eikä silloin nauttimastani - oletettavasti ihan syömäkelpoisesta - brunssista ole muuta muistikuvaa.


Köketin miljöö oli viehättävä, ei liian täynnä, eikä liian meluisa. Ruokaa oli riittävästi ja monipuolisesti ja se oli perusmaukasta, ehkei nyt mikään elämää suurempi kulinaristinen kokemus kuitenkaan.
Kodikkaasti maukasta.


Vohveli ja välijuusto koituivat kohtalokseni; niiden jälkeen olin ääriäni myöden täynnä ja jouduin luovuttamaan ennen jälkiruokaan ehtimistä.

Seuraavaksi meitä kutsui matkan yhteiskunnallinen osuus: tutustuminen Tamminiemeen.



Sekä Seurasaari että Tamminiemi ovat viehättäviä, silmää miellyttäviä käyntikohteita.
Kovasti yritin kuulla historian siipien havinaa entisen presidentin virka-asunnossa tepsutellessani.



Perusteellisesti opastettu kierros esitteli lähinnä rakennuksen historiaa - pitkälti niitä muutoksia ja uudistuksia joita Tamminiemessä oli Kekkosen virkakaudella tehty.
Pohdiskelimme kierroksen jälkeen Kekkoskulttia ja lapsuutemme maailmaa: millaista se elämä  1970-80 lukujen taitteessa oikein olikaan? Miksi tätä henkilökulttia sellaisesta kai kuitenkin voidaan Kekkosen kohdalla puhua - pidetään yhä yllä?

kummityttö haluaisi synttärilahjakseen pallotuolin;
ei valitettavasti mahtunut käsilaukkuuni, vaikka
kuinka yritin

olihan ne lasit pakko kuvata.
tietysti



Tamminiemestä Taidehallille tutustumaan  Niki de Saint Phallen näyttelyyn: reheviä lasikuitunaisia, ampumaperformansseja ja Tarot-Puutarha.




Lievästi ambivalentti kokemus. Varsinkin -60-70 -lukujen teokset olivat merkillisiä, ahdistaviakin. Toisaalta Tarot-Puutarha vaikutti hyvinkin seesteiseltä ja kutsuvalta paikalta. 




 Summa summarum:

Kiitos seurasta ja paikallisopastuksesta rouva Kepposelle! Oli virkistävä päivä, ja oli mukava tutustua - hyväntuulista juttua riitti koko päiväksi.


Jos joku olisi vaikka parikymmentä vuotta sitten sanonut, että jonain päivänä nautiskelet suunnattomasti Tamminiemeen tutustumisesta, olisin pitänyt sitä hulluna. Niin keskiäkäistä ei minusta tule ikinä.
Nautin kumminkin, eikä siinä vielä kaikki: päätin visiteerata kirjastossa etsimässä aikalaismuistelmat - Juhani Suomen Kekkoskirjoihin en ryhdy, mutta kukaties Sorsan tai Virolaisen muistelmat? Haluan otteen lapsuudestani, sen ajan yhteiskunnasta - siitä ajasta, jolloin kekkonen oli presidentin synonyymi ("musta tulee isona kekkonen")
Oliko se niin uhkaavaa ja ilotonta aikaa, kuin mitä omissa muistikuvissa ja Ylen elävässä arkistoissa näyttäisi olevan?

Brunssi! Johonkin väliin tätä syksyä kehitän kyllä brunssin. Tai siis yllytän hraH:n viemään minut brunssille johonkin pintaliitopaikkaan.

Lisää kulttuuria! Ehdottomasti lisää kulttuuria. Olisikohan museokortille jo käyttöä?  Teatteria, konserttia, taidetta!

Kohta uudestaan pääkaupunkiin! Keskenkasvuiset tulivat käsi ojossa hinkumaan tuliaisia. Pitäisi päästä kansallismuseoon ainakin.

**

Tulossa tällä viikolla: Suuri Kodinkonesekoilu. Pysykää taajuudella

*

ps. tietysti kuvasin myös legendaarisen saunan. mitä te oikein kuvittelette?

The Sauna




ps.2.
Liina Arvilommi!!




4 kommenttia:

  1. Voihan Kekkonen (vai Kepponen?). Muistan laulaneeni joissain vihkiäisissä häntäkarvalakki päässä presidentille tarhakaverieni kanssa vaikken edes osaa laulaa. Kuvat siitä vierailusta kotikaupunkiini olivat kovin mustavalkoisia. Noinkohan se aikakin oli?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi!
      Muistan kyllä sellaiset häntäkarvalakit, hienoja olivat!

      Poista
  2. Kiitos seurasta!
    Minäkin muistan kuinka lapsena kysyin, kun Kekkonen oli luopunut presidenttiydestään terveytensä takia: "Kenestä tulee seuraava Kekkonen?"

    Minä tajusin jo parikymmentä vuotta sitten olevani jotenkin nyrjähtänyt, kun lukuisilla ulkomaantyömatkoillani aloin ravaamaan museoissa sekä erinäisissä "ei-niin-tunnetuissa" nähtävyyksissä. Siihen nähden Kekkosslovakia vierailu on aivan luonnollinen jatkumo :D :D Saas nähdä, että mitä on agendalla seuraavan 20 vuoden päästä. Toivottavasti hankin maksakirroosia etelässä halvalla punkulla ;)

    Yhden turkulaisen brunssipaikan kokemuksella rahoilleen saa paremmin vastinetta Turussa kuin Helsingissä.

    Jään odottelemaan kirjaraporttiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suinkaan vieroksu museoita ja nähtävyyksiä; ehkä ja mahdollisesti lievää angstia aiheuttaa henkilöpalvonta ylipäätään ja kukaties kekkonen aivan erityisesti.

      En - motivaatiostani huolimatta - onnistu syttymään noille poliittisten vaikuttajien elämäkerroille, työläitä ovat. Yhteiskunta kyllä kiinnostaa, mutta makrotasolla.

      Poista