maanantai 12. syyskuuta 2016

voisi olla huonomminkin

Perjantaina näytti siltä, että viikonlopulla on kaikki onnistumisen mahdollisuudet.

suoraan töistä emme ehtineet, mutta myöhemmin.

 Päivällisen jälkeen, kun kaikki pakolliset arkihommat on tehty pääsimme vihdoin kantapaikkaan.
Vietimme parisuhdanneaikaa, höpöttelimme turhia.

Vielä lauantaiaamunakin elo ja olo vaikuttivat kohtalaisen lupaavilta, vaikka olinkin nuhan nujertama.
Makasin sohvannurkassa, katsoimme kuninkaallisia kastejuhlia Areenasta.
HraH kärsii ajoittain lievästä suuruudenhulluudesta, hän tuuletti onnellisena kun kuuli (tai luuli?) olevansa jonkun takarivin kuninkaallisen nimikaima.
Isosisko vastasi siihen laulaen:
"minä olin kuninkaan kaima, lähes kuningas siis itsekin. 
Vielä hallitsisin hoviani paremmin kuin muut, ihan kaimaanikin paremmin"
Sain naurukohtauksen.

Sitten loppu ilo ja riemu. Lähdin rauhalliselle kävelylle ja luulin saavani sydänkohtauksen; että voikin ihmiselle tulla huono olo pelkästä verkkaisesta kävelystä. 
Palasin nöyrästi vaakatasoon.

kuvakerhon viikkohaasteena makro. laahaduin kuvakävelylle




Syödessä nuoriso ihmetteli, onko jääkaappitavara normaalia lämpimämpää, minä sanoin että olen ihmetellyt ihan samaa.
Jatkoin vaaka-asentoa, kunnes sain päähäni tutkia jääkaappia uudestaan.
Se nyt oli vielä jotenkuten viileä, mutta pakastin ei.
Neiti Elma Pesonen suorittaa laadunvalvontaa

Loppui olemattoman nuhan poteminen.
Jääkaappi tyhjennykseen, pakastin tyhjennykseen.
Onneksi tällaisessa vanhassa kerrostalossa on kylmäkellari, saimme jääkaappitavaran sinne talteen. Pakastintavarasta osan saimme anopin ongelmakenttään, jos kohta jäinkin pohtimaan, onko se ehtinyt sittenkin lämmetä liikaa. (jääpalat olivat jäässä, samoin kylmäkallet, jäätelö oli pehmennyt)
Ket-hat-pot-utti. Grr.

Varsinkin kun myös pesukone on osoittanut jonkinasteisia lamaantumisen merkkejä. 



sunnuntain päiväkävely oli upea

Sunnuntaina iltapäivällä työkeikka. 
Kotiuduttuani tsekkasin oman (ei työ-) sähköpostini, esimieheltä oli tullut työlistaus tälle päivälle. Se ei koskaan yleensä ja ikinä laita mitään privaattiin sähköpostiin, jo siitä voi päätellä ettei ole herkkua tälle maanantaillekaan luvassa.
Grr.


fiilis sunnuntaina illansuussa


Että semmoisissa tunnelmissa tähän viikkoon.

No, asiat voisivat olla vielä huonomminkin. 
Aurinko paistaa, lintuset laulavat ja muuta sensemmoista.


6 kommenttia:

  1. Oh no... kaikki vehkeiden hajoamiset ovat kyllä pienoinen arjen katastrofi. Ja flunssa samoin. Toivottavasti uusi viikko ja paremmat kujeet! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. flunssa hellitti, sentään.
      Näillä eväillä nyt tähän viikkoon <3

      Poista
  2. Öh ja pöh. Jostain syystä noi kodinkoneet kykenevät löytämään aina hankalat hetket hajoamiseensa. Kuten esim. astianpesukone todennäköisimmin hajoaa jouluaattoiltana, sen jättimäisen, miljoonia kuppeja vaativan aterian jälkeen.

    Mutta toivottavasti flunssa helpottaa piakkoin. Ja muutenkin mieliala helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneksi flunssa hellitti.
      Juu, tiskikone hajoaa jouluna, pyykkäri lamaantuu juuri kun päätät vaihtaa lakanat, kylmäkkö siinä vaiheessa kun on päättänyt säilöä sinne puolikkaan poron...niinhän se menee.

      Poista
  3. Ihana tuo pyykkäysvalvoja :)
    Kodinkoneiden hajoaminen on kyllä aina hankalaa. Meillä on kaikki keittiökoneet 14v vanhoja ja Hra Kepponen laiteihmisenä on aina ajoittain muistuttamassa, että noista joku laukeaa ihan kohta ja eikö kannattaisi ennakoivasti uusia ne jo valmiiksi. Minä huutelen painokasta eitä. Kodinkoneiden käyttöaika tuntuu lyhenevän ihan hurjasti koko ajan. Hyvällä tuurilla nämä vanhat kestävät pidempään kuin uudet johon ne vaihtaisi. Mutta odottelen poksausta ja olen jo jemmannut rahaakin sitä varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla on kertoa uskomaton kodinkonestoori ihan tuotapikaa... :)

      Poista