torstai 8. syyskuuta 2016

jos pitäisin päivänavauksen...

Ensin riittäväisyydestä kirjoitti ihana Tuula Oman kattonsa alla.
"Silti on niin paljon sellaista määrittelemätöntä, jossa en todellakaan tiedä mikä on minulle tarpeeksi. Kun mietin ne asiat uusiksi ja päätän mikä on missäkin asiassa juuri minulle riittävästi, ei tarvitse tehdä enempää kuin on tarpeen."  
(Oman katon alla; blogisti Tuula)

Seuraavaksi asia hyppäsi silmille Ylen otsikoissa.
"Lapsuudessa saamatta jääneet kehut ja hellyys voivat näkyä aikuisella heikentyneenä itsetuntona ja vääristyneenä minäkuvana. Tilannetta ei helpota se, jos työpaikalla tai parisuhteessa joutuu saman kolkkouden eteen – positiivista palautetta ei tipu ja ihminen pahimmillaan vaietaan näkymättömäksi."(Ylen haastattelusta; työterveyspsykologi Tanja Hirvonen)


 Ja Rakkauden roihussakin sitä sivuttiin.
"Kun on auttanut yli omien rajojensa, voimiensa, ajan ja rahan tuolle puolen, tulee ylikävelty olo. Silloin on  tervettä asettaa rajoja, sanoa ei, nyt juuri en pysty, en millään vaikka haluaisinkin. Sitä rajankäyntiä täytyy näemmä käydä lähes kaikissa ihmissuhteissa:  ystävyyssuhteissa, lasten kanssa, puolison ja asiakkaiden." (Rakkauden roihu; blogisti Minna Tuominen)

Miten löytää itsestään lempeys omaa itseään kohtaan?
Miten tärkeää on, että meillä on itsemme ulkopuolella peili joka heijastaa sitä samaa ajatusta: olet hyvä tuollaisenasi.
Koska molemmat ovat tärkeitä - me heijastamme ympärillemme omaa sisäistämme ja myös sitä, mitä muilta saamme.

Omantunnon kysymys: aionko tänään riittää itselleni?
Olenko kehunut lapsen päivässä?
Olenko ollut hyvä peili läheisilleni, kumppanilleni?

voimalause tälle(kin) päivälle


8 kommenttia:

  1. Osui ja upposi...

    Mulla oli pitkään kännykässä tausta/avauslauseena: Elämän kannattelee!

    Ja tuo itselle riittäminen, omien rajojen tunteminen ja laittaminen, sitä opetellaan joka päivä. Minä itse ja siinä sivussa koitan opettaa pojillekin. Mikä työmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kasvu ihmiseksi ja omaksi itsekseen on kyllä melkoinen työmaa <3!

      Poista
  2. Riittäminen on varmaan (ainakin mulla itselläni) avainkysymys aina silloin, kun arki on alkanut toden teolla pyöriä. Siinä härdellissä helposti törmää oman jaksamisensa rajallisuuteen ja riittämättömyyteen.

    Kivat linkit (paitsi ekan suhteen olen jäävi sanomaan :D ) ja viisas teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riittämisen /riittämättömyyden kanssa kamppailen ihan viikottain, joskus päivittäinkin. Ja silti, silloin kun vain kelluu olemisessaan, voi kaikkein parhaiten.

      Poista
  3. Hyvät kysymykset!
    Yhteiskuntahan painottaa jo päiväkotilaisesta alkaen jatkuvaa kehitystä, omien taitojen arvioimista ja oppimisen tärkeyttä. Helpostihan tuo jää päälle, kaikesta elämässä tulee kehitysprojekteja, joissa pyritään yhä parempiin suorituksiin. Itsehän olen välillä tässäkin asiassa vastarannankiiski, suunnittelen tavoitteettomia vuosia, jolloin aion nauttia elämisestä ja olemista enkä kehittyä mihinkään suuntaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lasten pitää olla valtavan päämääräisiä ja kehittyviä ja muita, ja aikuisten pitäisi elää hetkessä, nauttia ja olla ja elellä vain. Jotain ristiriitaa ehkä?

      Poista
  4. Viisaita sanoja kaikki. Tänään on hyvä päivä kehua lapsia ja miestä. Ja miten tuo omien rajojen vetäminen onkin niin vaikeaa. Peruttiin yhdet juhlat omaan jaksamiseen, aikatauluihin ja nykyiseen tilanahtauteen vedoten. (6 ihmistä ja 79m2) Sai paljon selitellä eräälle ihmiselle ja silti jäi huono-omatunto. Eihän sen noin pitäisi mennä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viisas päätöshän tuo sinulta on ollut, seiso rohkeasti sen takana!

      Poista